Pinssihuijauksesta se alkoi: "Ymmärrän suhtautua tästä päivästä lähtien peliriippuvuuteeni sairautena"

Kun olin 10-vuotias, kaivoimme parhaan kaverini kanssa laatikoistamme kuppaisia pinssejä.

Lähdimme kiertämään pihapiiriä. Myimme pinssejä suoraan taskuistamme ”luokkaretkeä varten”.

Tuskin sitä yksikään ihminen uskoi, mutta eräs nainen oli liian kiltti. Hän osti kulahtaneen hopeisen joutsenpinssin 40 markalla.

Se riitti meille. Kävelimme kilometrin matkan jäitä pitkin hotellille.

Kassalla vaihdoimme setelit kolikoiksi. Jokaisen kolikon työnsimme vanhaan videopokeriin.

Hävisimme kaikki, mutta tuplaaminen oli sen arvoista.

On kulunut noin 20 vuotta tuosta keikasta. Ajanjakson aikana uhkapelit ovat olleet erittäin lähellä tuhota minut.

Olen pelannut pitkävetoa, hakannut hedelmäpelejä, pyörittänyt rulettia. Olen veikannut isolla rahalla lajeja aina vinttikoirajuoksuista tietokonepeleihin. Mitä tahansa, jolla jännityksen saa aikaan. Nettipokeriakin.

Puhelimessani on livescore-sovellus. Olen piessyt refresh-painiketta vuorokaudessa tuntikausia putkeen. Elämä on liitänyt ohi.

Riippuvainen etsii usein syitä käytökseensä muualta kuin itsestään. Niin minäkin. Lopulta kuitenkin ymmärsin, että kukaan ei ole osoittanut minua ysimillisellä ohimolle ja pakottanut pelaamaan.

Joskin se on sanottava, että Veikkaus voisi vielä enemmän auttaa peliriippuvaisia.

Muutama päivä sitten radiosta tulivat jotkut Veikkaus-uutiset, joissa kerskuttiin isoilla voitoilla. Tappioista ei hiiskahdettukaan.

Kuka muistaa vielä mainoslauseen: ”Jos et veikkaa, et voi voittaa”? Pyh.

On pelikoneiden äärellä toki pienellä tarralla Peluurin numero, johon ongelmapelaajat voivat soittaa. Muutamasta suunnasta olen kuullut, että tämä järjestely on yhtä hyödyllinen kuin Odinin soturit päivystämässä Iisalmen kaduilla.

Joka ilta kiitän Luojaa siitä, että minulle on sattunut lähipiiri, joka auttaa ja välittää. Ovat auttaneet liikaakin.

Läheiseni ovat kärsineet takiani. Ahdistuneet ja pelänneet. Tiedostin sen kyllä ja häpesin, totta kai.

Joka ilta kiitän Luojaa siitä, että läheiseni ovat jaksaneet uskoa, toivoa ja yrittää.

Mutta useiden riippuvaisten kohdalla läheiset ovat saavuttaneet rajan. He eivät yksinkertaisesti ole enää jaksaneet. Se ei varmasti silti tarkoita, että läheiset eivät välittäisi.

Siinä vaiheessa monen riippuvaisen maanpäällinen taival on päättynyt, jotkut vielä jatkavat toimintaa samalla tavalla, ja liian pieni osa uskaltaa hakea apua.

Omien kokemuksien pohjalta ymmärrän suhtautua tästä päivästä lähtien peliriippuvuuteeni sairautena. Parannu en koskaan, mutta toipua voin.

Olen kusettanut, vähätellyt ja kiistänyt. Olen luullut, että valheet on uskottu, mutta lopulta minä olen onnistunut kusettamaan vain itseäni.

Pelien onnistumisprosentti on määritellyt sen, minkälainen olen kotona. Se on niin epäreilua kuin olla ja voi.

Eräs karismaattinen nainen on sanonut: ”Be true to yourself. It’s all you’ve got.”

Viisaampaa lausetta on vaikea keksiä, mutta Veikkaukselle haluan silti ehdottaa uutta mainosta: ”Jos et veikkaa, voit käyttää aikasi johonkin hyödylliseen. Et ahdistu, kärsi univaikeuksista, ja läheisesi voivat säästyä huolelta.”

Aikamme on rajallinen. Pari viikkoa sitten mittariini tuli 30. Olen vakuuttunut, että minulla on vielä 70 vuotta aikaa ottaa kiinni nuo menetetyt vuodet.

Ja sitten kun minun aikani päättyy, toivon, että olen jättänyt maailmaan jotain muutakin kuin 100 000 veikkauslappua.

Kirjoittaja on urheilumaailmasta kiinnostunut ex-ammattijalkapalloilija, nykyinen PK-37:n juniorivalmentaja.

Uusimmat

Kolumnit

Monta tuliaista on reissuilta hankittu, mutta ainakin nämä ovat jääneet tuomatta

Käsityön opettaja ei saanut tuhottua intohimoa – mummon opit ovat säilyneet läpi elämän

Helsingin taidemuseo Amos Rex ei vakuuttanut metsän keskellä kasvanutta – hänet, jonka mielestä museon aalto- ja taivashuoneet tuntuivat hienoilta, haluaisin viedä oikeaan luontoon

Lomailu on taitolaji, jota minä en hallitse – Lomakyvyttömyyteni peittelisin erilaisten kulkutautien alle

Netissä peikot ovat vauhdissa jatkuvasti, eikä niillä ole mitään rajaa – "Joskus sitä vain toivoo, että kaatuisi koko internet"

Muuttaisinko maalle? – "Asunto asuttuna pysyäkseen vaatii asukkaat"

Nuorilla on oikeasti syytä olla huolissaan ilmastonmuutoksesta, sillä heillä on koko elämä edessään

Jostain syystä naisen kehon luonnolliset asiat ovat tietynlainen tabu – "Harva meistä työpaikan kahvihuoneessa toteaa, että onpa kivuliaat kuukautiset menossa!"

Sote hallitsee edus­kun­ta­vaa­leja, mut­ta kes­kus­te­lua pitäisi käydä myös EU:n tu­le­vai­suu­des­ta – "Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa ratkaistaan Suomen ruoantuotannon tulevaisuus"

Soten kaatuminen tuskin oli suuri yllätys kenellekään – "Mielikuva puheensa pitävästä on vaalikentillä ehkä myönteisempi kuin kärkihankkeensa kanssa äänestyksessä kaatunut"