Pitkä ja vaikea kevät voi toteutua – Kunta-alan asteittaiset tasokorotusvaatimukset ovat mielestäni perusteltuja

Varma merkki uusien työehtosopimusneuvottelujen lähestymisestä on se, että uutislähetyksiin ja eri ajankohtaisohjelmiin ilmestyy vakavailmeisiä työmarkkinaosapuolten edustajia. Vuorosanat ovat tuttuja. Työnantajajärjestöjä edustavat ”kangasharjut, häkämiehet” ja heidän hengenheimolaisensa todistelevat, että tarvitaan maltilliset palkkaratkaisut, jotta turvataan teollisuuden kilpailukyky eikä yrityksillä ole maksuvaraa korkeampiin palkkoihin.

Palkansaajia edustavat puolestaan perustelevat korotusvaatimuksiaan ostovoiman ja kotimaisen kysynnän turvaamisen välttämättömyydellä. Sama näytelmä toistuu sopimuskausittain ja vuorosanat ovat tuttuja.

Työehtosopimusten ”päänavaajana” toimineen teknologiateollisuuden noin kahden vuoden sopimusten palkankorotusten kokonaisvaikutuksen on laskettu olevan 3,3 prosenttia. Kuntasektorin sopimusten piirissä on runsaat 420 000 palkansaajaa. Teknologiateollisuuden sopima vastaava korotus kuntasektorille merkitsisi kuntatyönantajan mukaan vuosittain noin 700 miljoonan lisälaskua kunnille.

Kun viime vuoden tilinpäätökset kolmessa neljäsosassa kuntia ovat alijäämäisiä ja tälle vuodelle 53 kuntaa jo korotti veroprosenttia, ei kunnilla työnantajan mukaan ole riittävää maksuvaraa korotuksiin.

Kuntasopimusten piirissä olevat hoito- ja hoiva-alan järjestöt vaativat yleiseksi palkankorotuslinjaksi muodostuneen lisäksi 1,8 prosentin tasokorotusta vuosittain kymmenen vuoden ajan. Se tarkoittaisi kuntatyönantajan mukaan yhteensä kahdeksan miljardin euron lisäkustannusta ja ajan myötä koko kunta-alalle yhteensä 22 miljardia euroa. Korotusvaatimukset tuntuvat suurilta, joten arviot pitkästä ja vaikeasta neuvottelukeväästä saattavat toteutua.

Kuntasopimusten piirissä olevista työntekijöistä ja viranhaltijoista suurimmat ammattiryhmät työskentelevät varhaiskasvatus-, opetus-, hoito- ja hoiva-alan tehtävissä. Kaikkien näiden ammattiryhmien palkkaus on koulutus- ja työn vaativuus huomioon ottaen minusta jäänyt jälkeen muilla työaloilla työskenteleviin verrattuna.

Samoin muidenkin kuntasektorilla työskentelevien palkkaus on jäänyt jälkeen yksityissektorilla vastaavissa tehtävissä työskenteleviin verrattuna. Siten asteittaiset tasokorotusvaatimukset ovat mielestäni perusteltuja.

Kuntasektorin – ja muidenkin – maksamista palkankorotuksista keskimäärin lähes 20 prosenttia palautuu kunnallisverona takaisin kunnalle ja valtiokin saa siitä tuloveroa ehkä noin 6–8 prosenttia. Kun mahdollinen palkankorotuksen tuoma lisätulo käytetään pääosin kulutukseen, palautuu siitä vielä runsaat 20 prosenttia arvonlisä- ja valmisteveroina valtiolle.

Ja kun tuo kulutukseen käytetty lisätulo mahdollistaa työpaikkojen lisäyksen, kertyy myös lisääntyneistä palkkatuloista edelleen verotuloa niin kunnalle kuin valtiollekin, ja niin edelleen.

Siksi minusta on perusteita sille, että myös valtio osallistuu kuntien palkkauksen jälkeenjääneisyyden asteittaisen poistamisen rahoittamiseen. Se hyötyy sijoituksestaan.

Kirjoittaja on Iisalmen kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.