Poikkeusoloissa ihmisistä tulee sankareita

Poikkeusolot paljastavat ihmisistä paljon. Toiset lamaantuvat ja menettävät toimintakykynsä (eikä heitä voi siitä syyttää), toiset taas pystyvät toimimaan haastavissakin tilanteissa järkevästi ja rauhallisesti. Toiset hamstraavat vessapaperia kymmenen vuoden tarpeiksi, kun toiset uskovat, että kaupoissa riittää tavaraa kaikille, kunhan sitä ei paniikinomaisesti aleta haalia yli oman tarpeen.

Poikkeusolot tuovat aina esille myös ihmisten eriarvoisuuden. Toisilla on säästöjä, joiden avulla he selviävät pahimman yli, toisille kuukauden ansionmenetys tietää pitkää ja voimistuvaa ongelmien kierrettä. Toiset voivat tilanteen niin vaatiessa kääriytyä pehmeän huovan sisään siemailemaan cappuccinoa samalla kun näpyttelevät tietokoneella etätöitä, toiset taas jatkavat usein terveytensä uhallakin siinä samassa työssään ja tehtävässään kuin aina ennenkin.

Koronavirus, tuo uusin vitsauksemme, lienee siinä mielessä hyvin tasa-arvoinen, ettei se taida juuri valikoida ihmisiä, joiden solujen kimppuun se hyökkää. Silti sen vaikutukset ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, kuka uhriksi sattuu osumaan. Yli 70-vuotiaat ja eri riskiryhmiin kuuluvat ovat paljon pahemmassa vaarassa kuin perusterveet nuoret. Siksi meidän kaikkien, erityisesti perusterveiden nuorten, tuleekin suhtautua asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Välinpitämättömyydellä ja itsekkyydellä on helppo saada paljon pahaa jälkeä aikaiseksi, pahimmissa tapauksissa voidaan puhua jopa kuolemantuottamuksista.

Jotta yhteiskuntamme voi toimia myös kriisitilanteissa, tarvitaan ihmisiä, joiden toiminta ja työskentely mahdollistavat kaikkien muidenkin pärjäämisen.

Aina näitä aloja ei tule mieltäneeksi niin kriittisen tärkeiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Nyt onkin hyvä hetki ottaa hattu päästä ja erityisesti kiittää ja arvostaa näitä ihmisiä, jotka työskentelevät esimerkiksi terveydenhoidon, turvallisuuden, lastenhoidon, sähköntuotannon, vesihuollon, tietojärjestelmien, logistiikan, ruoantuotannon ja kaupan aloilla.

Yhteiskunnan kannalta elintärkeitä toimintoja on kaikilla eri elämänaloilla. Kaikki työ on tietenkin tärkeää, mutta poikkeusoloissa tulee uudella tavalla näkyväksi tiettyjen alojen välttämättömyys. Kun ihmiset perustarpeet hoituvat arjessa vuodesta toiseen niin, ettei niihin tarvitse uhrata ajatustakaan, niitä alkaa pitää itsestäänselvyyksinä. Silloin unohtuvat helposti myös nämä itsestäänselvyydet mahdollistavat ihmiset niiden takana. Se on hyväosaisuuden ja etuoikeutetun elämän tragedia: ei näe eikä ymmärrä, eikä siksi osaa arvostaa.

Perusasioiden äärelle on hyvä toisinaan pysähtyä. Terveys, lämpö, vesi, ruoka, turvallisuus, siinä tärkeimmät. Kun ne ovat uhattuina, tuntuvat kaikki muut asiat yllättäen hyvin vähäpätöisiltä.

Ehkäpä meille on tarpeen toisinaan muistuttaa, kuinka hyvin meillä asiat oikeastaan ovatkaan. Turvallinen arki ja terve elämä ovat parasta, mitä ihminen voi toivoa.

Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.