Retkeilyähän pitää tietenkin etukäteen treenata – Pojat ilmoittivat jo heti tässä vaiheessa jättäytyvänsä ulkopuolelle

Viisi grammaa virusta muutti perheemme kesälomasuunnitelman. Muuttuneesta tilanteesta johtuen paikallisesta kirjakaupasta lähti mukaan Luontokohteet tutuiksi -niminen retkeilijöille tarkoitettu opas. Tosin jo aiemmin olin tuntenut suurta viehtymystä kuunnellessani tarinaa tuttavani viime kesän lomasta eri puolilla Suomea luontopoluilla samoillen. Retkeily ei ole pelkästään minun mielessäni, vaan jo menneen kevään aikana on ainakin eteläisen Suomen luontopoluilla ollut aika ajoin suorastaan ruuhkaa.

Retkeilyähän pitää tietenkin etukäteen treenata. Minun aloitteestani ostimme uuden teltan ja mieheni pystytti sen kotimme pihapiiriin. Pojat ilmoittivat jo heti tässä vaiheessa jättäytyvänsä treenin ulkopuolelle. Mieheni suostui ennakko-osuuteen, vaikkakin vastentahtoisesti. Ensimmäisenä yönä hän sitten ilmoitti, että selkään sattuu ja koska teltassa ei ole ihan pakko nukkua, hän lähtee jatkamaan unia omaan sänkyyn. Olin siis valmennusleirimme ainoa osallistuja. Kaukana tuntuivat olevan ne vuodet, kun mieheni ja usein siskonikin kanssa reissasimme teltan kanssa Suomen Lapissa, Ruotsissa ja Norjassa!

Telttaa ostaessamme olimme mieheni kanssa täysin yksimielisiä siitä, että teltan on oltava mahdollisimman yksinkertainen. Molemmilla vielä oli liian hyvässä muistissa se kesälomamatka, kun auton peräkontissa oleva teltta oli moniosainen – siis aivan liian monimutkainen meille! Olimme ostaneet kyseisen teltan juuri ennen matkalle lähtöä, emmekä typeryyttämme olleet koonneet sitä etukäteen, jotta kyseinen telttatyyppi olisi tullut tutuksi. Silloisen matkan alkuosan yöt olimme nukkuneet joko mökissä tai hotellissa – kunnes saavuimme keskiyöllä Norjan Tromssaan. Pojat olivat tuolloin pieniä ja siksi me yritimme ehdottaa leirintäalueella olevaa syrjäistä paikkaa yöpymispaikaksemme. Tämä ei kuitenkaan paikalliselle taholle käynyt, vaan meille osoitettiin paikka, minne voisimme telttamme pystyttää. Kello oli paljon ja me vanhemmat olimme väsyneitä, toisin kuin pojat. Meidän molempien vanhempien piti keskittyä teltan pystytykseen ja pojat käyttivät tilaisuuden hyväkseen juoksentelemalla naapuritelttojen ympärillä. Naapuriteltasta tulikin pian ulos vihaisen näköinen mies, joka kysyi meiltä: ”Do you speak English?”. Kesken kokoamista olevan teltan äärellä ja poikien yhä juoksennellessa siellä täällä, olin menettänyt englannin kielen taitoni. En näet olettanut miehen asian koskevan sitä, että voisiko hän auttaa telttamme kokoamisessa.

Tuon tapauksen jälkeen emme ole perheenä telttailleet. Itse olen tänä kesänä vuosien tauon jälkeen nukkunut teltassa omalla kotipihalla. Yöt ovat täyttyneet ihanan raikkaasta ilmasta, linnunlaulusta sekä vasikoiden ja vähän isompienkin nautojen ammumisesta.

Koska muut perheenjäsenet eivät ole osallistuneet laatimaani treeniohjelmaan, olen siirtynyt tutkailemaan luontoreittejä, jotka ovat pituudeltaan sellaisia, että ilman telttaakin pärjää.

Kirjoittaja on Kiuruveden lukion maantieteen ja biologian lehtori sekä luomumaitotilan emäntä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.