Setämies tässä päivää – Toistemme nälvimisen sijaan voisimme tehdä jotain yhdessä, sovinnolla ja toinen toisiamme kunnioittaen

Setämies on suhteellisen uusi termi, jolla pyritään loukkaamaan sellaisia (usein keski-ikäisiä) miehiä, jotka rohkenevat sanoa julkisesti mielipiteensä ääneen. Haukkumista luonnollisesti edeltää sanojan mielipiteen tuomitseminen syystä tai toisesta vääräksi. Sen jälkeen ei asiallista keskustelua enää synnykään, vaan riittää, että miehen otsaan läiskäistään setämiesleima. Sellaisia ei tarvitse kuunnella, koska eihän niillä kuitenkaan voi olla mitään järkevää sanottavaa, setämiehiä kun ovat.

Kun tarpeeksi yleistetään, pilkataan ja mollataan, saavutetaan tavoite, ja setämiehiksi tuomitut pysyvät hiljaa. Heillä voisi olla rakentavia ja järkeviä ajatuksia ja pohdintoja, mutta ne jäävät sanomatta ääneen. Jos niitä joku ääneen uskaltaa sanoa vielä setämieheksi haukkumisen jälkeenkin, ei puheille anneta painoarvoa, koska niiden täytyy tietenkin olla taantumuksellisia ja konservatiivisia ja vanhanaikaisia ja kaikin puolin kertakaikkisen kakkapyllypuheita.

Tässä vaiheessa joku arvatenkin ajattelee, että ihan oikein, siitäs saavat mokomat sovinistit ja rasistit ja ilmastonmuutoksen kieltäjät ja verenhimoiset lihansyöjät, mitäs päästelevät suustaan tyhmyyksiä. Niinpä niin. Typeryyksiä suoltavia ihmisiä on aina, ihan sukupuoleen ja ikään katsomatta. Mutta emme me kaikki keski-ikäiset miehet ole samanlaisia. Silti meitä kaikkia yleisesti pidetään suurimpana ongelmana ja syyllisinä oikeastaanpa ihan kaikkeen.

Minä olen monella tapaa hyvin etuoikeutetussa asemassa. Mutta tiedoksi vain, niin ovat likipitäen kaikki muutkin suomalaiset, toiset enemmän toiset vähemmän. Sen sijaan että minun ja muiden pitäisi tuntea valtavaa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa olemassaolostamme, voisimme toistemme nälvimisen sijaan tehdä jotain yhdessä, sovinnolla ja toinen toisiamme kunnioittaen. Pitäisi vain osata kuunnella, keskustella ja tehdä kompromisseja. Ehdottomuudella ja pakolla ei ole maailmassa saatu koskaan mitään hyvää aikaiseksi.

Minulla, setämiehellä muiden joukossa, on varmasti samansuuntaisia tavoitteita kuin monilla nuorilla maailmanparantajilla. Ainoastaan keinoista olemme toisinaan eri mieltä. Minusta tekee monen silmissä kauhean setämiehen käyttämäni mutta-sana. Käytän sitä mielelläni keskusteluissa, kun haluan tuoda esille hyvän ja yhteisen tavoitteen, mutta olla silti eri mieltä keinoista, joilla siihen päästään. Tässä muutama esimerkki:

Ilmaston lämpenemistä täytyy pyrkiä hillitsemään, MUTTA ei syyllistämällä kotimaisia viljelijöitä ja karjankasvattajia.

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta on edistettävä, MUTTA ei niin, että poljetaan toisia alemmas.

Kotimaisten kasvisten syöntiä on hyvä lisätä, MUTTA ei pakottamalla.

Metsien kykyä sitoa hiiltä on hyvä lisätä, MUTTA ei niin, että samalla estetään metsien järkevä hyödyntäminen.

Siinä vain muutama esimerkki. Paljon rakentavampaa tietysti olisi kertoa, mitä pitäisi tehdä kuin mitä ei pitäisi tehdä, mutta ehkäpä tämä esitystapa on paikallaan nykyisessä keskusteluilmapiirissä. Mainittakoon kuitenkin, että minulla ja muilla setämiehillä sukupuoleen katsomatta on näiden hienojen tavoitteiden saavuttamiseksi myös ratkaisuja. Ne vain eivät ole kovin mediaseksikkäitä.

Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.