Setelit lompakkoon isän opein – Siinä sitä onkin puljaamista, kumpi vitonen tulee eteen ja kumpi taakse

Katselin eräänä päivänä asuntoni kalusteita ja päätin luopua muutamista tilaa vievistä esineistä. Vanha keltainen kahvipöytä lähti myyntiin 20 eurolla, vain nouto.

Pikapuoliin viestilootaan kilahti tarjous joka sai minut kiristelemään hampaitani.

”Hei. Myytkö pöydän 15 eurolla?”

”Hei. Pöytä maksaa 20 euroa, tiukka hinta.”

”Aha... Tuotko jos maksan 20 euroa?”

Kertasin äkäpäissäni kaupanteon ehdot. Samalla mietin, ontuiko tässä vastapuolen luku- vai laskutaito?

Nainen toisesta pitäjästä osti pöydän ja muutakin rompetta samalla reissulla. Rahaa tästä bisneksestä ei revennyt verottajalle asti, minä sain tiskiainetta ja uuden ripsivärin.

Vastikään laitoin myyntiin vm. -15 olevan puhelimen, hinta 15 euroa. Kaupat syntyivät saman tien, ja vein rahani suoraan ruokakauppaan. Asioilta palatessani huomasin viestin, jossa puhelimesta tarjottiin 14 euroa. Kiristelin hampaitani ja vain hiuksenhienosti torppasin rumat sanat, niitä oli kyllä mielessä joltinenkin liuta.

Aina en ole ollut saamapuolella. Eräänä vilkkaana talviyönä päätin kokeilla onneani lestinheiton Iisalmenmestaruuskisoissa.

50 eurolla lupailtiin viskiä suoraan mustan Volvon takakontista. Raha vaihtoi omistajaa mutta putelit jäi saamatta. Vieläkin vähän tuollainen ketkuilu keljuttaa, korppi sinut nokkikoon, saamarin porsas. Enpä toista kertaa ryhdy lestikaupoille keskellä yötä, pitäkää rahat ja pitäkää tunkkinne.

Jospa sillä viiskymppisellä saa pari metriä hamekangasta, siitä vaan jätkät valitsemaan parasta laatua.

Isäni on ollut aikoinaan bisnesguru. Opetti minulle muun muassa, kuinka rahat laitetaan lompakkoon tietyssä järjestyksessä: isoimmat taakse, pienimmät eteen, kaikki huolellisesti oiottuina niin ettei yksikään seteli ole väärinpäin.

Mitähän mahtaa ukko tuumailla lukiessaan tästä minun yöllisestä kaupankäynnistä?

Taloudellinen kun on, uskoisin, että kiristelee hampaitaan ja noituu mielessään, kuinka tuli kasvattaneeksi typeryksen. Hampaiden kiristely on meillä perheessä vahvasti periytyvää.

Typeryydestä en osaa sanoa.

Setelit, jos niitä ikinä on yhtä enempää lompakossa, laitan paikoilleen täsmälleen kuten isä opetti. Siinä sitä onkin puljaamista, kun yrittää pähkäillä, kumpi vitosen seteli tulee eteen ja kumpi taakse.

Kirjoittaja on heikomman puolella ja ylpeästi vähän kukkahattu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.