Siinä missä fyysinen suorituskyky rajoittuu iän myötä, henkinen vapaus lisääntyy – "Enää ei tarvitse miellyttää, esittää tai päteä"

Moni pelkää vanhenemista. Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan? sanaili aikoinaan Eino Leinokin. Ikääntyminen tuo väistämättä mukanaan ryppyjä ja nivelten liikkuvuuden heikkenemistä. Veren virtausteho kasikymppisen sydämessä on noin puolet täyteen toimintatehoon verrattuna. Aistitkaan eivät toimi niin kuin nuorena.

Toisaalta nuoruuden ihannointi on kummallista, sillä nuoruus on henkisesti varsin haastava elämänvaihe.

Ikä ei siis ole pelkkiä numeroita; ei hyvässä, eikä pahassa. Toisessa ikävaiheessa olevan ihmisen asemaan voi olla vaikea asettua. Varsinkin jos kyseistä elämänvaihetta ei itse vielä ole elänyt.

Tämä tuli mieleeni viime talvena lukiomme potkiaisten ja penkkareiden aikaan, kun abit olivat keksineet meille opettajille monenlaista ohjelmaa limboamisesta alkaen. Limboaminenhan on laji, jossa keppi tai muu vastaava este alitetaan niin alhaalta kuin mahdollista. Tyyli oli vapaa, mutta siitä huolimatta ainakin omat jalkani olivat tosi kipeänä monta monituista päivää potkiaisten jälkeen.

Seuraavan päivän penkkareihin meille abien ryhmänohjaajille (joihin itsekin viime lukuvuonna kuuluin) oli suunniteltu edellisillan fyysisten ohjelmanumeroiden tapaan yhdellä jalalla hyppelyä ja samalla maasta ilman käsiä hernepussien noukkimista sun muuta. Suunnitelman tultua julki eräs opettajistamme kävi muistuttamassa abeja ikääntymisen mukanaan tuomista realiteeteista. Suureksi helpotuksekseni kyseiset ohjelmanumerot poistettiin listalta.

Siinä missä fyysinen suorituskyky rajoittuu iän myötä, henkinen vapaus lisääntyy. Enää ei tarvitse miellyttää, esittää tai päteä. Ihmisen aivot ovat onneksi rakentuneet niin, että koko elämän jatkuva henkinen kehitys on mahdollista. Ihan ilmaiseksi se ei kuitenkaan tapahdu, vaan aivojen kehitys vaatii liikuntaa, terveellistä ja monipuolista ravintoa, läheisiä ihmissuhteita ja sopivaa määrää virikkeitä – iloa tuottavia asioita unohtamatta!

Ikä tuo myös kypsyyttä ymmärtää, että kaikkeen ei ihminen itse voi vaikuttaa, vaikka kuinka ottaisi vastuuta omasta ja läheisten elämästä. Tätäkin asiaa Eino Leino oli pohtinut: ”Mitä siitä, jos en minä saanutkaan, mitä toivoin ma elämältä”.

Evoluutiolla on omat sormensa pelissä siinä, että ihmisyksilöt elävät vielä pitkään lisääntymisiän päättymisen jälkeenkin. Isovanhemmista on kiistatta hyötyä lastenlasten hoidossa. Samalla he siirtävät kulttuuriperintöä eteenpäin.

Joidenkin tutkimusten mukaan lastenlapsistaan huoltapitävien lapset saavat enemmän jälkeläisiä kuin he, joilla vastaavaa turvaverkkoa ei ole olemassa.

Mummoilla ja ukeilla on siis totta vie väliä!

Kirjoittaja on Kiuruveden lukion maantieteen ja biologian lehtori sekä luomumaitotilan emäntä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.