Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu

Kunnioitettavan uran politiikan parissa tehneet Seppo Kääriäinen ja Tapanin Tölli ovat molemmat tuoneet julkisuudessa esille havaintojaan siitä, kuinka politiikka on muuttumassa pitkäjänteisestä yhteisten asioiden hoitamisesta huomiohakuiseen ja pinnalliseen kekkulointiin ja tahalliseen väärinymmärtämiseen.

Lööpeissä paistattelevat eniten ne poliitikot, jotka nokkelimmin sanankääntein vastustavat jotain, mitä kukaan ei edes ole sanonut. Oman viiteryhmän ja potentiaalisen äänestäjäkunnan liehakoiminen ja kohulausuntojen antaminen ovat nykyisin tärkeämpiä tehtäviä kuin asioihin syvällisesti perehtyminen ja sinnikäs työskentely vaikeidenkin päätösten parissa.

Nämä muutokset politiikan tekemisessä (edistyksestä ei parhaalla tahdollakaan voi puhua) ovat jollain tapaa aikamme kuva.

Kaikki-mulle-tässä-heti-nyt-ajatukseen tottuneet, toisaalta yksilöllisyyttään, toisaalta ryhmäidentiteettiään esille tuovat, itsensä mielellään uudistus- ja edistysmielisiksi mieltävät ”uusien tuulien poliitikot” rakastavat väittelyä, sormella osoittelua ja syyllisten etsimistä, mutta heidän oma antinsa maan kehittämisen ja ratkaisujen keksimisen saralla on olematonta.

He ovat olemassa vastustaakseen jotain, jolle heillä ei ole osoittaa järkevää vaihtoehtoa. He kylläkin lupautuvat tarjoamaa kaikille lisää kaikkea hyvää, mutta eivät kerro, miten se käytännössä hoidetaan ja maksetaan. Samaan hengenvetoon he kuitenkin moittivat niitä, jotka esittävät ratkaisuja hyvinvointivaltiomme ylläpitämiseksi.

Politiikan karnevalisointi on irvokasta pelleilyä kansalaisten kustannuksella. Huomiota riekkumisella ja vääristelyllä kyllä saa, tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa ja innokkaita selkääntaputtelijoita, mutta ei sillä ole mitään tekemistä oikean vaikuttamisen tai asioiden hoitamisen kannalta.

Ahkera, tunnollinen, työteliäs, asiallinen ja asioihin perehtynyt kansanedustaja ei tietenkään ole niin mediaseksikäs kuin toisia piikittelevä sukkeluuksien laukoja, jolla ei kuitenkaan ole mitään varsinaista sanottavaa.

Syytä on niin mediassa, itse kansanedustajissa kuin myös meissä itsessämmekin: mitä me arvostamme, mitä me haluamme, mitä me sosiaalisessa mediassa jaamme?

Ne, jotka ovat tottuneet hoitamaan asioita maltillisesti keskustellen ja yhteisymmärrykseen pyrkien, ovat varmasti olleet typertyneitä eduskunnan muuttuneesta toimintakulttuurista, jossa arvokkuus, asiallisuus ja kunniallisuus ovat enää jäänteitä menneestä.

Tilalle on tullut sirkusmainen identiteettipolitiikka, jossa keskitytään löytämään vihollisia muualta ja pöyhkeillään omalla erinomaisuudella. Yhteinen etu onkin nykyisin termi, jota käytetään enää vain harvoin, koska se edellyttäisi jonkinlaista yhteistä ja yhtenäistä kansaa, jonka eteen ponnistella. Politiikasta on tullut taistelua eri vihollisleirien välillä, ja eduskunta on alkanut muistuttaa entistä enemmän sirkusta tai lastentarhaa.

Ilman seppokääriäisiä eduskunnan arvovalta ja uskottavuus kärsivät pahan kolauksen.

Uusimmat

Kolumnit

Nuorten ajatusten vähättely ja lannistaminen ei käy järkeen – "Voit haastaa mielipiteitä, mutta älä tee sitä haastamalla riitaa"

Tiimien yhteishenki syntyy, kun pidetään yhdessä myös hauskaa – keskittymisen tilaan taas pääsee vaikkapa rituaalien avulla

Suun avaaminen käy vuosi vuodelta hankalammaksi – "On helpompi kehua kaveria jonkin sovelluksen kautta kuin sanoa naamatusten, että oletpa nätti"

Bangkokista Ylä-Savoon muuttaneen plussat: raitis ilma, puhdas vesi, rehelliset ihmiset... Löytyikö miinuksia?

En mistään hinnasta jättäisi äänestämättä, kirjoittaa Jyri Paretskoi – Edustuksellinen demokratia on paras ja toimivin

Jääkiekosta ja naisista, erikseen

Jospa kokeilisit jotain uutta tänä pääsiäisenä: – Ota lomaa ajatuksistasi

Kansainvälisyystoiminta parhaimmillaan yhdistää ihmisten sydämiä

Kolumnistimme Elina Rikkilä hakee ratkaisuja vanhustenhoitoon maailmalta: "Iltapäivisin minäkin töröttäisin tuulipuku päällä pihamaalla ja odottaisin, että joku ehtisi hakemaan minut minuuttia vaille viisi"

Suuri elämänmuutos: Hyvä Piski kun tulit ja pilasit leppoisan arkemme