Suomiaksenttia ei tarvitse hävetä

Moni suomalainen vähättelee englannin kielen taitojaan.

Näin havaitsi eräs ranskalainen, jonka kanssa juttelin hänen opinnäytetyöstään. Hän on juuri viettänyt vaihto-opiskeluvuoden Suomessa ja tekee opinnäytetyötä englannin opettamisesta Suomessa, sillä suomalaisten hyvä englannin kielen taso tunnetaan maailmalla.

Hän totesi, että moni suomalainen ujostelee englanniksi puhumista, vaikka osaisikin. Opiskelen itse englannin opettajaksi ja olen kiinnittänyt huomiota samaan. Moni häpeää ääntämistään ja siksi välttää tilanteita, joissa joutuu puhumaan englanniksi, vaikka kielitaidollisesti selviytyisikin niistä.

Se on harmi.

 

Sosiaalinen media tuo englannin lähes jokaisen somekäyttäjän arkipäivään.

Osa suomalaisistakin käyttää englantia paljon omilla somekäyttäjillään, jotta sisältöä ymmärtäisi mahdollisimman moni – melko tehokas tapa harjoitella vierasta kieltä!

Nuorten suosimaa TikTok-sovellusta ja YouTubea selaillessani kuitenkin kiinnitin huomiota, kuinka ikävästi suomalaiset kommentoivat toistensa englanninkielisiin
videoihin.

Jos puheessa on suomiaksentti, sen haukutaan kuulostavan juntilta. Sitten ihmetellään, miksei kukaan Suomessa osaa lausua englantia ”oikein”.

Tulipa mieleen, etten oikeastaan kommentoinnin perusteella ihmettele, miksi moni ujostelee englannin puhumista.

 

On luonnollista, että oma äidinkieli kuuluu vierasta kieltä puhuessa. Se on usein juurtunut meihin niin syvään, että se joskus väkisinkin pyrkii pinnalle, vaikka olisimme oppineet vieraan kielen lähes täydellisesti.

Hyvä esimerkki tästä on eräs Puolasta kotoisin oleva opettajani. Pääsääntöisesti hänen alkuperäänsä ei tule luennoilla mietittyä. Kun hän alkaa kunnolla innostua luennoimastaan aiheesta, alkaa kuitenkin sievä vieraskielinen aksentti pulpahdella puheeseen – ja se on lumoavaa.

 

Suomiaksentissa ei ole mitään hävettävää, kuten ei muissakaan aksenteissa.

Suomalaisten englannin kielen taidot useimmiten riittävät ymmärretyksi tulemiseen, mikä on tärkeintä.

Puhuminen on oppimista. Oppiminen lähtee siitä, että hyväksyy, ettei välttämättä kuulosta kuningatar Elisabetilta lausuessaan englantia – itse asiassa melko harva kuulostaa.

Ääntämään oppii vain puhumalla ja kuuntelemalla kieltä aktiivisesti. Eli kun tilaisuus käyttää englantia tulee, siihen kannattaa tarttua ja unohtaa pelko ”juntista rallienglannista”.

 

Oman kokemukseni mukaan suomalainen tuomitsee suomalaisen. Itsekin jännitän edelleen puhumista vieraalla kielellä eniten muiden suomalaisten seurassa. Sen sijaan ulkomaalaisten kanssa jutustelu sujuu ilman jännitteitä. Vaikka omasta lausumisessani melko varmasti yhä kuuluu suomalainen vivahde, ei kukaan siitä koskaan ole edes huomauttanut.

Aksentti ei tee huonoa englannin puhujaa. Kieli on nimittäin ennen kaikkea kommunikoinnin väline – tärkeintä on viestin välittyminen.

 

Kirjoittaja on Iisalmen Sanomien kesätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.