Tärkeää on erottaa se, missä on ongelma ja missä ratkaisu – Biotalous on pop!

Kiuruveden lukio on yhtenä pilottikouluna mukana Biotalouden mahdollisuudet ja luova yrittäjyys -hankkeessa. Sen tavoitteena on tuoda biotaloutta tutuksi niin opiskelijoille kuin opettajillekin. Kun seuraa asian tiimoilta käytävää yhteiskunnallista keskustelua, väkisinkin tulee mieleen, että biotalousoppia tarvitsisivat muutkin kuin lukiolaiset.

Biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. Ilman luontoa ihminen ei pärjää ja on aivan luonnollista, että ihminen hyödyntää luontoa pysyäkseen hengissä. Biotalouden periaatteena on käyttää luonnonvaroja kestävän kehityksen periaatteita kunnioittaen. Biotalouden yksi keskeisistä tavoitteista onkin vapautua fossiilisiin polttoaineisiin, kuten öljyyn ja kivihiileen, perustuvasta fossiilitaloudesta.

Biotalous ei ole pelkkää raaka-aineiden tuottamista, vaan myös erinäisten tuotteiden jatkojalostusta. Me täällä Ylä-Savossa olemmekin todellisessa biotalouden ytimessä elintarvikkeiden jalostuksen myötä. Biotalous pitää sisällään elintarvikkeiden lisäksi muun muassa puusta valmistettavat tuotteet, biopolttoaineet ja biokemikaalit.

Biologian perusperiaatteisiin kuuluu se, että fotosynteesiin (eli auringonvalon avulla yhteyttämiseen) kykenevät eliöt (kasvit, syanobakteerit ja levät) sitovat ilmakehän hiilidioksidia. Kaikki eliöt hengittävät ja hiiltä vapautuukin soluhengityksen myötä ilmakehään, mutta se on edelleen tuottajien käytettävissä fotosynteesiä varten.

Tällainen kierto on hiilen nopeaa kiertoa. Mikäli hiilinieluja eli esimerkiksi nuoria metsiä ja vaikkapa merten planktonia on riittävästi, hiilen määrä sen nopeassa kierrossa pysyy kutakuinkin vakiona.

Ongelma ei siis ole hiilen lyhytaikaisessa kierrossa, vaan pitkäaikaisten varastojen määrän muutoksessa. Satojen miljoonien vuosien aikana fossiilisiin polttoaineisiin sitoutunut hiili on näet yht’äkkiä teollistumisen jälkeisenä ajanjaksona vapautettu ilmakehään. Siitä on syntynyt ilmasto-ongelma.

On tärkeää erottaa toisistaan hiilen lyhyt ja pitkä kierto. Samoin kuin se, missä on ongelma ja missä ratkaisu.

Suomessa ei ole hiilinieluista (hiilensitojista) puutetta, vaikka tällainen kuva saattaakin julkisesta keskustelusta syntyä. Kasvava, nuori metsä on mitä parhain hiilensitoja. Vanha metsä on hiilensidonnan suhteen neutraali, jopa hiilen päästölähde. Hakkuita rajoittamalla, vanhoja metsiä museoimalla, hiilinielut eivät kasva. Sen sijaan vanhoilla metsillä on tärkeä rooli biodiversiteetin eli monimuotoisuuden näkökulmasta. Luonnossa kaikki kytkeytyykin kaikkeen, vaikka olisikin kyse eri ilmiöistä.

Tutkimusten mukaan myös pellot voivat oikein viljeltyinä toimia hiilinieluina. Tieto voi joissakin tapauksissa lisätä tuskaa, mutta tässä tapauksessa tieto on aivan välttämätöntä ymmärryksen ja siitä seuraavien tekojen kannalta. Biotalous on siis pop!

Kirjoittaja on Kiuruveden lukion maantieteen ja biologian lehtori sekä luomumaitotilan emäntä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.