Teppo Kulmalan kolumni: Elämyksestä

Lapsi ja aikuinen kokevat monia juttuja samalla tavalla. Kuten ukonilmoja.

Lapsina kiskoimme saappaita jalkaan, laskimme jyrähdyksen ja välähdyksen välisiä sekunteja ja turvauduimme vanhempiin ja Jeesukseen.

Koen lapsuudelle yhtäläistä asennetta rajuilmaa kohtaan yhä – ainakin luonnossa, metsässä, järvellä. Salamanisku yhdistää alkuvaistot ja lapsuudessa omaksutun tunteen pyhästä suojasta. On olo rukoilla pilvien väistymistä, hiljaista valoa…

Pari lapsuuden kertaa pidin ukkosta Iisalmen Luuniemellä. Siihen aikaan aluetta saattoi vielä pitää liki metsänä.

On hyöty, jos asiakkaat löytävät Luuniemeltä olutaiheisen elämyskeskuksen, kuten on suunnitteilla. Elämys? Heräsi kysymys, mitä elämys varsinaisimmin merkitsee.

Viihteellinen kaljakeskus toimii ja kuohuu. Mutta ollaanko tuopin äärellä inhimillisen elämyksen lähteillä, jos vertauskohtana on luonnonmiljöö, jossa lapsi ja aikuinen löytävät henkistä yhteyttä?

Sademetsien tuho ja jäävuoribisnes jyrisevät maailmalla kuin perikato. Puhutaan myös pyhäkköjen tarpeettomuudesta pyhäkköinä, jopa kirkkojen purkamisesta.

Kotona ja matkoilla kirkot symboloivat rauhaa, joka mielestäni perustuu juuri elämykseen. Rakennustaiteellinen kauneus ja antaumus kertovat luovuudesta. Vastaava kokemus on tarkoitettu myös näiden rakennusten tuleville käyttäjille. Keskellä arkihälinää voi sekä luonnossa että sakraalissa ympäristössä kokea sisintään vailla hälyä, tutkiskellen itseä ja ihmisyyttä. Olutta ei kaivata kyytipojaksi.

Iisalmen seutukauneus ja keskusta puistoihin avautuvine kirkkoineen ovat luonnon ja edellisten sukupolvien henkinen ja hengellinen lahja. Viisaat ja mystikot ovat vuosituhansia tähdentäneet, että ihminen saavuttaa olemuksensa rauhan viime kädessä rukouksen ja mietiskelyn kautta. Sen olen lapsena ja aikuisena kokenut myös ukkosella.

Aineellisen viihteen tarve etenee ukkosta pelottavammin. Sen suojaksi luultavasti moni – tietoisesti ja tiedostamatta – kaipaa hiljaisuutta ja itsessä olevien korkeampien ja syvempien voimien tunnistamista.

Järki ei sitä selitä. Se on ihmeellistä. Luonnon sisäistyminen osaksi omaa itseä johdattaa selittämätöntä mutta todellista, rakennustaiteelle ja kaikelle vaikuttavalle taiteelle ominaista elämystä kohti.

Psykologiassa puhumme jokaisessa toimivasta piilotajunnasta. Sekään ei kerro kaikkea meissä syvällä vaikuttavan hengen kokemisesta.

Uskallan silti sanoa, että tuo kokemus luo oivallusta ihmisen periarvokkuudesta ihmisenä. Kristinuskon mukaan aineellisen hyvän tavoittelemista olennaisempaa on kehittää mielenlaatua, joka suo meille hyvän ja henkisesti tasapainoisen elämän. Merkittäviä avaimia tähän löytyy luontoa ja rauhaa korostavasta asenteesta.

Kiitos olutbisneksen yritteliäisyydelle. En kritisoi. Kirjoitan elämyksestä ja elämyksestä.

Muistakaamme kuulleemme, että elämän kunnioittamiselle on ominaista lapsen välittömyys, usko ja luottamus. Sitä olen ukonilmalla kokenut. Sellaisen elämyksen hyvyyttä täytyisi löytyä myös maailmanhädän uhatessa; ei vain kotona, töissä, taiteissa ja kirkossa, vaan myös puhtautta rakastavassa luonnossa.

Kirjoittaja on kirjailija ja vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.