Tulen ikuisesti muistamaan kuinka Nadal polvensa rikkoi

Ystäväni kysyi rempseästi minulta, että mitä kuuluu, milloin viimeksi sä olet ollut nollaamassa? Selvisi että hän tarkoittaa sillä runsasmääräistä alkoholin käyttöä, johon kuuluu yleensä baariin meno yhdessä ystävien kanssa tanssien ja jutellen. Alkoholin käytöllä on niin monta nimeä. Dokaus, nollaus, pämppäys, mitä sanoja tälle aktiviteetille nyt onkaan keksitty.

Viime vuosina kyseinen aktiviteetti ei ole kiinnostanut kovinkaan paljoa. Tykkään kyllä ottaa lasin jos toisen viiniä ystävän seurassa rupatellen tai ruoan kanssa. Sen sijaan humalahakuinen juominen, sellainen jossa seuraavana päivänä kroppa on kuivunut ja mieli ärtynyt, päähän särkee, vapisuttaa, mieliala laskee ja sydän tykyttää tuhatta ja sataa ei kiinnosta lainkaan.

Usein humalassa tulee tehtyä asioita joita ei välttämättä tekisi selvin päin. Seuraavana päivänä teot harmittaa ja hävettää, sitä tuntee nahoissaan moraalisen krapulan joka morkkiksenakin tunnetaan.

Aikuisuus vai mikä lie syynä, että mitä enemmän mittariin tulee vuosia, alkaa arvostamaan erilaisia asioita. Alkaa arvostamaan sitä, että vapaapäivien jälkeen on ihana mennä levänneenä töihin. Silloin jaksaa antaa enemmän itsestään ja keskittyä töihin sata lasissa. Tietoisuus ja mielenkiinto omaa kehoa ja hyvinvointia kohtaan on kasvanut vuosi vuodelta.

Ajatus siitä, mitä teet nyt vaikuttaa siihen millainen olet vanhana on jysähtänyt tajuntaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Viidenkympin korvilla lihasmassa alkaa vähetä. Jos kehoaan ei liikuta säännöllisin väliajoin, alkaa liikkumattomuus tuntumaan arkipäivän askareissa. Tekemättömyys näkyy aineenvaihdunnassa, kauppakassien kannossa, kengännauhoja sitoessa ja sohvalta ylös noustessa.

Puoli vuotta sitten juoksulenkin jälkeen polvia kolotti ja turvotti. Siinä sinnikkäästi, jälkikäteen ajateltuna typeränä jatkoin normaalia elämää muutaman viikon kipujen kanssa. Järkiinnyin ja marssin kanarialaisen lääkärin vastaanotolle. Ihana vanha herrasmies teki toimenpiteet, määräsi tutkimuksiin ja totesi vaivaksi polven jännetulehduksen.

Sain ohjeeksi fysioterapeutin käyntien lisäksi kehotuksen vahvistaa reisi- ja pakaralihaksia. Kaupan päälle lääkäri määräsi juoksu- ja hyppykiellon. Kiellon kuultuani tarkkaavainen lääkäri luki kasvoni ilmeitä ja huomasi pettymyksen. ”Tiedätkö espanjalaisen tennispelaajan Rafael Nadalin, hänellä kesti vuosi toipua samasta vaivasta”, lääkäri kertoi.

”Heti mulle kaikki tänne nyt” -asenne piti heittää suosiolla pois mielestä ja keskittyä siihen, mitä voi tehdä. Lääkärin heitto espanjalaisesta tennispelaajasta oli muistutus siitä, että kehon vammojen parannus voi viedä aikaa ja se vaatii kärsivällisyyttä. Sitä kun on elänyt aikalailla huolettomasti, pienet elämää haittaavat vammat pysäyttävät ja samalla tulee itselle pieni muistutus, että ei tässä kukaan ole kuolematon.

Pienimuotoisen polvivamman jälkeen sain lisämotivaatiota jatkaa hyväksi havaittua liikuntaharrastusta crossfittia. Harrastus on jatkunut mukautetusti. Muiden juostessa ja hyppiessä saan harjoittaa polviystävällisiä liikkeitä. Onneksi kropassa kaikki muu toimii. Tuleepahan lihasten lisäksi treenattua kärsivällisyyttä.

Kirjoittaja on SavoBlogien kolumisti, joka asuu ja työskentelee Gran Canarialla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.