Vaatteen pitää kestää äidiltä tyttärelle: Vanha collegepaitani onkin nyt aarre

Muoti on kuulemma tarkoituksella rumaa, jotta se voi vaihtua nopeasti.

En muista kuka näin on sanonut, mutta totta on, että moni aikanaan välttämätön hihamalli tai housunlahje on muodin muututtua näyttänytkin pelkästään pöhköltä.

Enää tämä ei ole ihan yksioikoista. Nykyään pitäisi koettaa olla yksilöllinen, ja siksi monenlaiset vaatteet ovat trendikkäitä.

On valtava ilo ja onni olla varhaisteini-ikäisen tyttären äiti – myös sen vuoksi, että pääsee sisälle siihen ajatukseen, mikä on nyt hyvä vaate.

Meillä se tarkoittaa sitä, että uutena kelpaavat sukat ja alusvaatteet eikä juuri mikään muu.

Kaikki loput on hankittava mieluiten kirppareilta.

Olen itsekin vannoutunut kirpparipenkoja, joten siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Hieman yllättynyt olen kuitenkin ollut siitä, mikä voi olla todellinen löytö:

Miesten neulepaita, jossa on tutun oloisia kuvioita ja värejä...Aivan! Isälläni on melkein samanlainen.

Tai ruskeat porkkanamalliset samettihousut.

Enpä tosiaan olisi itse osannut niitä rekistä tyttärelle poimia.

Yllättävää on myös, miten paljon ihanuuksia uusi sukupolvi voi löytää omista varastoista.

Meillä on vanha talo, aarreaitta. Luulin joskus penkoneeni ullakoilta kaiken käyttökelpoisen, mutta eikös mitä.

Alkuun hämmennyin kaikesta mitä tytär riemuissaan roikotti pyykättäväksi.

Collegepaita, jota itse olen pitänyt riparilla – ja joka sittemmin oli saanut arvonalennuksen navettapaidaksi.

Lumipesty pusakkamallinen farkkutakki, jonka taskuissa on yhä aitoa suomenhevosen karvaa 1980-luvulta. Isosiskojen hylättyä takkinsa sitä ei ole muuhun käytetty kuin hevosenhoitotakkina.

Räikyvän kuvioinen kauluspaita, jonka ostin vuonna 1991 kielikurssilta Englannista. En koskaan oikein kyennyt sitä lopulta käyttämään.

Keltainen Leviksen T-paita, jonka mallia joskus kuvittelin aivan liian telttamaiseksi.

Jossain vaiheessa kannoin paljon vaatteita edelleen kiertoon, mutta nyt tajuan, että katsotaanhan vielä, mitä tarvitaan.

Kun kahdeksanvuotias nuorimmainen vähän kasvaa, voi ollakin jo aivan uudenlaiset vaatimukset.

Konmaritus ei tähän filosofiaan passaa.

Monta kertaa saa myös hypistellä ihmeissään vanhoja vaatteita.

Mikä laatu, mitkä tiiviisti ommellut vahvat saumat ja kestävä kangas!

Totta kai nykyisinkin osataan tehdä myös laatua, mutta harmillisen usein vastassa on täysin kertakäyttöistä pikamuotia.

Kerran kun pesee, sauman viereen on ilmaantunut reikä. Järjetöntä epäekologista tuhlausta!

Oma vaateajatus on viime vuosina terävöitynyt. Ostan myös uusia vaatteita, mutta lähes vain ja ainoastaan Ylä-Savon omista erikoisliikkeistä. Missään ei saa niin hyvää palvelua kuin täällä. Harkitsen ostokset ja koetan huolehtia vaatteesta hyvin. Ostan käytettyä ja joskus rahat riittävät kotimaiseenkin.

Vaatteen pitää kestää äidiltä tyttärelle.

Kirjoittaja on Iisalmen Sanomien toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.