Verotus takaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut kaikille

Viime päivien aikana on käyty keskustelua veroista, siitä kuka mitäkin maksaa ja onko se oikein. Sanotaan, että verotietojen julkistaminen synnyttää kateuspuuskia. Varmaan näinkin, mutta kansanvaltaisen ja avoimen yhteiskunnan perusperiaatteisiin kuuluu myös tulojen ja tulonjaon julkisuus.

Aikanaan demareiden ministeri Kaisa Raatikainen julisti rakastavansa veroja. Se lausunto jäi elämään vuosikymmeniksi. Ehkä kukaan ei oikeasti ja aidosti rakasta veroja, mutta kyllä verotus on länsimaisen yhteiskunnan yksi perusperiaatteista. Verotus takaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut kaikille työmarkkina-asemaan tai tulotasoon katsomatta. Veroilla on saatu aikaa paljon hyvää ja saadaan jatkossakin.

Täytin omien tulojeni osalta Ylen sivuilla verolaskurin. Erilaiset verot ja maksut veivät tuloistani 44 prosenttia ilman minulle merkittäviä matkavähennyksiä. Työnantajani joutui maksamaan erilaisia sivukuluja reilun viidenneksen. Laskuri arvioi nettopalkastani kulutukseen käyttämästäni rahasta päätyvän arvonlisäveroon ja erilaisiin valmisteveroihin noin 11 prosenttia. Laskurin mukaan saamani palkka kierrättää erilaisiin veroluonteisiin maksuihin vajaat 78 prosenttia. Tämä kertoo vain sen, että verojen dynamiikka on varsin monimuotoinen.

Näiden veromaksujen lisäksi työnantajat tilittävät veroja seurakunnille, työttömyyskassoille ja ammattijärjestöille. Nämä maksut ovat vapaaehtoisia, valtion ja kunnan verot eivät.

Veroasteen ohella yhtä olennaista on se mihin verovaroja käytetään. Laskurin mukaan työnantajani ja minun maksamistani veroista ja veroluonteisista maksuista käytetään sosiaaliturvaan liki puolet, terveydenhuoltoon 12 prosenttia, koulutuspalveluihin ja julkiseen hallintoon liki sama määrä, elinkeinoelämän edistämiseen kahdeksan prosenttia. Vapaa-ajan palveluihin, puolustusmenoihin sekä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen kaksi prosenttia kuhunkin.

Toki verojen ja itselle jäävien tulojen raja on herkkä talouden dynamiikalle. Sen rajan vetäminen on aina kansanvaltaisesti valittujen päättäjien asia, niin valtiollisella kuin kunnallisella tasolla.

Sosiaaliturva on kaikista suurin menoerä. Siitä maksetaan eläkkeet, työttömyyskorvaukset käytännössä kokonaan, asumistuet, toimeentulotuet ja yleensäkin etuudet. Kannustinloukut syntyvät sosiaaliturvan kautta syntyvien etuuksien ja verojen jälkeen käyttöön jäävän palkan erotuksesta. Kannustaako tuo erotus elämään sosiaaliturvan vai palkan turvin. Periaatteessa tämä asia lienee itsestään selvä. Järjestelmän pitää kannustaa työn tekoon ja elämään omien tulojen varassa. Silloin kun ihminen ei pysty työhön tai työtä ei ole tarjolla, sosiaaliturva takaa elämänedellytykset.

Sosiaali- ja terveystoimen uudistaminen on ollut pääministeri Juha Sipilän hallituksen agendalla isona asiana. Toivottavasti uudistus saadaan maaliin, jotta seuraava hallitus voi keskittyä sosiaaliturvan uudistamiseen. Kysymys on todella isosta asiasta. Kannustinloukkujen purkamisesta, räjähtämällä kasvaneista asumistuista ja monista muista rakenteellisistakin ongelmista. Uudistuksen pitää tukea työllisyysasteen kohoamista huolehtien kuitenkin sivistysvaltion tapaan heikommassa asemassa olevista.

Vanha sanonta ”verot kansan verta juo” ei osu enää oikeaan. Työn tekeminen ja oikeudenmukainen verotus takaavat hyvinvointiyhteiskunnan kaikille.

Kirjoittaja on Lapinlahdella asuva Pohjois-Savon ely-keskuksen ylijohtaja.