Muistelut: Ensimmäiset tennarini hankin matorahoillani

Oli kesä, heräsin johonkin aikaan yöllä, kun toiset vielä nukkuivat. Asuttiin vielä lapsuudenkodissani, se oli minun todellinen koti, jota rakastan vieläkin, vaikka olen ollut sieltä pois 70 vuotta.

Rakastin lapsuudenkotia kovin, koska äiti ja isä olivat laittaneet sen niin kauniiksi. Ei ollut kirkkaan näköistä niin kuin ei varmaan monessa sodanjälkeisessä työläiskodissa. Mutta se koti oli muutoin laitettu nätiksi. Oli iso olohuone, jonka ikkunalaudoilla oli kauniita pelargonioita. Keskellä huonetta oli iso kahvipöytä ja sen ympärillä neljä tuolia ja lattialla kauniita räsymattoja. Oli siellä jotain muitakin huonekaluja, mutta en jaksa muistaa, millaisia ne olivat.

Juureni ovat siinä talossa, joka oli meillä kokonaisuudessa vuokrattu.

Nyt kuitenkin palaan siihen varhaiseen aamuun, johon heräsin ja ajattelin, että vanhan sairaalan mustaviinimarjapensaitten väliin keräilemään kastematoja. Sairaalalla oli siihen aikaan omia viinimarjoja ja vihannesmaita siinä rakennuksen ympärillä.

Jos joku ei tiedä, millaisia kastemadot ovat: ne olivat ja ovat sellaisia aika kookkaita matoja ja niitä oli aina sateen jälkeen viinimarjapensaitten kuohkeassa mullassa. Kun mato oli vähän pääpuoli esillä mullan päällä sillain, että siihen pystyi ampaisemaan kiinni ja hissukseen vetämään varovasti mullasta esille pikkuisen antaen periksi, ettei mato katkeaisi.

Vasemmalla kädessä minulla oli sanko, ja siihen laitoin oikealla kädellä madon. Äkkiä sanko täyttyi. Läksin kotiin, oli valoisa yö. Laitoin sankon eteisen lattialle ja kannen, sellaisen puulätkän, sankon päälle. Kotona oli hiljaista, kaikki nukkuivat ja minäkin menin maaten.

Seuraava muistikuva, jonka muistan on se, kun isä tuli aamulla eteisestä ja saneli: ”Ahah, Seija on käynyt matoja keräämässä.” Ne olivat lattialle valuneet. Isä ei kuitenkaan ollut yhtään vihainen.

Näillä kastemadoilla keräsin useana kesänä rahaa,. kun myin niitä entisille iisalmelaisille, jotka asuivat Helsingissä ja tulivat Savoon entiseen kotikaupunkiinsa kalastamaan ja kesämökilleen Pänninsaareen. Muun muassa ensimmäiset tennarini hankin matorahoillani.

Taas on kesä tulossa, koko kotipaikkakunta avautuu kauniina ja muistorikkaana mieleen!

Seija Grönlund, Heinola

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.