Muistoja koulutieltä 1950–1960-luvuilta: "Joukoissa liikkuminen loi turvallisuuden tunteen"

Muutama viikko sitten (24.2.) julkaistiin Iisalmen Sanomissa kolmen koululaisen isän mielipidekirjoitus lasten koulutien turvattomuudesta Iisalmessa. Huolestuneen isän sinänsä oikeutettu kirjoitus palautti muistoja koulutieltäni 1950–1960-luvuilla.

Ensimmäisinä vuosina matka kouluun kulki Karjalankadun Kankaan puoleisesta päästä muun muassa Kirkkopuiston läpi, Pohjolankadun ja muutaman muun kadun yli Keskuskansakoululle.

Sittemmin perheeni muutti Rohmulaan Laihotielle. Matka kouluun jatkui Sankarinkatua pitkin Virransillalle. Sankarinkadulla oli etelään vievien rautatiekiskojen ylityspaikka, joka muistaakseni vielä 1950-luvun lopulla oli vartioimaton.

Torin ja linja-autoaseman alueen jälkeen ylitettiin vielä muutama jo tuolloinkin vilkasliikenteinen katu ennen kuin oltiin koulun pihalla. Vaarallisempi ja vähän kiellettykin reitti oli Paloisvirran ylitys rautatiesiltaa pitkin. Suojakaiteita junan ja kapean kävelyväylän välillä ei ollut.

Erityisen vaarallinen reitti oli, kun höyryveturi sattui samaan aikaan sillalle. Liikennemäärät ja välineet olivat silloin tietenkin toisenlaiset kuin tänä päivänä. Liikennevaloille ei tuolloin ollut tarvetta. Henkilöautoja oli vain varakkaimmilla. Hevonen ja rattaat -yhdistelmä Savon- tai Pohjolankaduilla oli vielä 1950-luvulla aika tavallinen menopeli.

Kaupungin sisäistä joukkoliikennettä ei ollut. Koska henkilöautoja oli vain harvoilla, juuri kukaan ei kuskannut lapsia kouluun. Polkupyöriinkin oli varaa vain harvoilla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi niin sanottu apostolinkyyti. Vanhemmilla ei töidensä vuoksi ollut aikaa saatella lapsiaan koulunportille.

Kouluikäisiä lapsia oli paljon. Aamuisin saman kulmakunnan oppilaista muodostui vähitellen suuriakin Keskuskansakoululle ja lyseoihin vaeltavia ryhmiä. Joukoissa liikkuminen loi turvallisuuden tunteen.

Keskenään koulumatkoilla ja muuten kaupungilla liikkuvia oppilaita aikuiset varoittelivat paikoista, joita lasten olisi syytä varoa. Mieleeni ovat jääneet muun muassa rautatieaseman puiston alueet ja Savonkadun aseman puoleisessa päässä sijainnut matkustajakoti Otavan rakennus.

Myös niin sanotuista namusedistä varoiteltiin. Näitä muistellessa johtopäätökseni on, että koulumatkojen käytännöt olivat tuolloin kaikkia osapuolia vähemmän stressaavia kuin nykyisin. Ehkä aika kultaa muistot…

Eila Hietaniemi, entinen iisalmelainen koululainen, nykyinen espoolainen eläkeläinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.