Seurakuntien hankkeessa on toimittu rauhallisesti – "Ei ole hätiköity"

Rovasti Osmo Turkki kirjoitti Ylä-Savon seurakuntayhtymän Veto3-hankkeesta (IS 19.2.2020) tavalla, joka vaatii vastausta. Kyseessähän on alkuvuonna 2018 käynnistynyt hanke – aikaa on siis käytetty kaksi vuotta. Kiirettä ei ole pidetty, ei ole hätiköity, vaikka mielipidekirjoitus antaa ymmärtää toisin.

Kirjoitus antaa ymmärtää, että hankkeessa on ollut kyse seurakuntien lakkauttamisesta. Alun perin kyse oli yhtymän kehittämisestä. Alkuperäisenä kysymyksenä oli unelma siitä, millaista on paras mahdollinen seurakuntaelämä Ylä-Savossa (tilaisuus 27.3.2018). Hankkeen myötä yhtymän kehittämisen ei nähty kuitenkaan tuottavan olennaista muutosta nykytilanteeseen.

Kirjoitus antaa myös ymmärtää, että hankkeessa ei olisi selvitetty eri vaihtoehtoja. Hankkeen aikana kuitenkin tosiasiassa vertailtiin kolmea eri mallia, joista jokaisen osalta todettiin sekä vahvuuksia että hankaluuksia. Tämän voi todeta jokainen, joka tutustuu hankkeen varsin perusteelliseen selvitykseen. Selvitys löytyy Iisalmen seurakunnan internet-sivuilta www.iisalmenseurakunta.fi ja on luettavissa kaikkialla maailmassa. Selvityksen voi pyytää mistä tahansa Ylä-Savon yhtymän seurakunnasta paperiversiona. Seurakunta voi toimittaa selvityksen myös postitse.

Yhtymän ja sen seurakuntien luottamushenkilöillä on ollut oikeus ja velvollisuus tutustua hankkeen kahden vuoden aikana tuottamiin aiempiin asiakirjoihin sekä tähän selvitykseen, joka on käsitelty yhtymän päätöselimissä.

Kirjoituksessa esitetään kehittämisideana, että vain isot asiat hoidettaisiin yhtymässä ja muut seurakunnissa. Näin on jo nyt. Silti ”keveässäkin” yhtymässä on välttämätöntä kysyä kaikkien seurakuntien ja koko yhtymän kantaa, jos jokin asia koskee yhtymän muitakin seurakuntia. Tällaisesta seuraa mutkikas lausuntojen pyyntökierros. Tällaisten asioiden hoitaminen olisi helpompaa yhdessä yhteisessä seurakunnassa. Jokaisen kokouksen valmisteleminen kysyy työtunteja, jokaisella kokouksella on jokin hinta.

Turkki viittaa kirkkoherra Lauri Jäntin hyvin laadittuun muistioon, jossa tämä on kriittinen yhden seurakunnan mallin suhteen. Turkin mukaan Jäntti ei näe mitään toiminnallisia, hallinnollisia tai taloudellisia hyötyjä yhden seurakunnan mallissa. Kuitenkin Jäntin muistiossa todetaan tällaiset säästöt mahdollisiksi, vaikka ei pidetä niitä riittävinä muutoksen kannalle asettumiseksi – ja että muutoksen aika voi olla myöhemmin.

Turkki kirjoittaa, että hankkeessa oltaisiin lakkauttamassa seurakuntia. Ei, vaan tässä oltaisiin luomassa yhtä yhteistä seurakuntaa, jossa olisi kuusi alueseurakuntaa – Varpaisjärvi, Lapinlahti, Sonkajärvi, Iisalmi, Pielavesi (ja Keitele vuonna 2021 alusta). Kullakin alueella olisi omia työntekijöitä, myös oma pappi, todennäköiseltä nimikkeeltään aluekappalainen.

Seurakuntapareina Varpaisjärvi ja Lapinlahti, Iisalmi ja Sonkajärvi sekä Keitele ja Pielavesi myös tukisivat toiminnassa toisiaan esimerkiksi työntekijöiden sairastuessa tai loma-aikoina. Näin seurakunnan toiminta olisi paremmin turvattu kuin nykymallissa.

Seurakunnilla on toki mahdollisuus lisätä yhteistoimintaa myös ilman yhden seurakunnan mallia. Tätä on kuitenkin tapahtunut hyvin vähän koko kirkossamme. Kun seurakunnat ovat työnjohdollisesti erillisiä, on yhteisten linjausten tekeminen hankalaa.

Eräs merkittävä tekijä yhden yhteisen seurakunnan mallissa on se, että kirkkoherroja olisi vain yksi. Tämä ei johtaisi hallinnon lisääntymiseen. Seurakuntien hallinnossa on se haaste, että tuhannen hengen seurakunnalla ja sen kirkkoherralla on sama hallinto hoidettavanaan kuin 100 000 jäsenen seurakunnassa. Kaikki samat kirkkolain ja -järjestyksen sekä muiden säädösten edellyttämät asiakirjat, ohjeet ja muut tulee laatia ja käsitellä jokaisessa seurakunnassa. Isommassa yksikössä on paremmat mahdollisuudet yhden henkilön paneutua hallintoon.

Kirkkoherraa ei palkattaisi nykyisten lisäksi, vaan yksi kirkkoherroista jatkaisi yhteisen seurakunnan kirkkoherrana. Muiden ”entisten” kirkkoherrojen aikaa vapautuisi seurakuntalaisten kanssa elämiseen ja toimimiseen alueesta vastaavana kappalaisena, hengelliseen työhön.

Turkki kirjoittaa yhden seurakunnan tai yhtymän mammuttihallinnosta. Yhtymällä ei ole nyt mammuttihallintoa eikä yhteiseen seurakuntaan palkattaisi yhtään hallinnon henkilöä lisää. Yhtymän palveluksessa on hengellistä työtä palvelevia loistavia ja välttämättömiä ammattilaisia: siistijöitä, kiinteistönhuoltajia, suntioita, hautausmaan työntekijöitä, seurakuntasihteerejä sekä keskusrekisterin, hallinnon ja talouden hoitajia. Nämä tehtävät on joka tapauksessa pakko hoitaa jotenkin.

Yksi tärkeä ehto laajan yhteisen seurakunnan onnistumiselle ja oikeudenmukaiselle toteuttamiselle on olemassa. Se on alueiden oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu. Johtajan eli kirkkoherran ja luottamushenkilöiden tulee pitää huoli siitä, että tasapuolisuus toteutuu. Tämä vaatii myös hyvää valmistelua ja suunnittelua, kaikkien osapuolien kuuntelua, jos yhden yhteisen seurakunnan mallia päätetään lähteä toteuttamaan.

Miksi kirjoitan tätä vastinetta? Siksi, että seurakunta on tärkeä ja rakas. Seurakunta ei ole syvimmältään mikään organisaatio. Se on pyhien yhteisö – Jumalan kansa. Se olemme me. Seurakunta on meidän ihan tavallisten, elämän kolhimien ihmisten yhteisö, joka tarvitsee Jumalaa ja evankeliumia, saarnaa ja ilosanomaa. Armoa. Kaikkein olennaisinta eivät ole seurakuntien rajat tai rakennukset, vaan se, että evankeliumin vapauttava sanoma Jumalan rakkaudesta elää ja ravitsee meitä. Seurakunta on ytimeltään hengellinen yhteisö.

Minusta on hyvä, että tästä aiheesta käydään keskustelua. Ymmärrän myös, että asia herättää tunteita – niin se saakin herättää, sillä seurakunta ja sen sanoma ovat erittäin tärkeitä. Asioiden perustelun täytyy kuitenkin perustua tosiasioille – ja kaikkien osapuolten tunteet tulee ottaa huomioon. En pidä siitä, että mainitussa mielipidekirjoituksessa annettiin yksipuolinen kuva hankkeen hyvästä tarkoituksesta ja valmistelun laadusta sekä kerrottiin asioista virheellisesti.

Itse en ole ollut mukana Veto3-hankkeen valmistelussa. Oma kantani hankkeeseen on kehittynyt vähitellen, eri osapuolia kuullen ja asiaan paneutuen. Minun kantani ei kuitenkaan ole edes Iisalmen seurakunnan osalta ratkaiseva, vaikka toiminkin nyt Iisalmen vs. kirkkoherrana.

Seurakuntaneuvostomme – kollegiona – päättää kokouksessaan 25.3.2020, esittääkö se yhtymämallista luopumista ja yhden yhteisen seurakunnan perustamista. Samoin tekevät naapuriemme neuvostot ja Keiteleellä kirkkovaltuusto.

Minä katson, että Veto3-hankkeessa on ennen kaikkea kysymys seurakuntien perustehtävän, ydintehtävän turvaamisesta. Siitä, että alueillamme on jatkossakin hengellistä elämää ja riittävästi toimintaa. Kun talous tiukkenee, toiminnan turvaaminen voi vaatia hankalia ratkaisuja. Mutta hallinnon tai talouden säästöt ovat vain tapoja turvata perustehtävän hoitaminen.

Olen iloinen ja ylpeä vireästä, elinvoimaisesta Ylä-Savosta. Olen ylpeä seurakuntiemme taitavista työntekijöistä ja viisaista luottamushenkilöistä. Ajattelen mahdollista yhtä yhteistä Ylä-Savon seurakuntaa turvallisella mielellä. En silti pelkää sitäkään vaihtoehtoa, että jatkamme nykyisellä yhtymämallilla.

Katson kuitenkin, että yhden yhteisen seurakunnan malli antaa paremman mahdollisuuden tulevaisuuden turvaamiseen. Se mahdollistaa joustavan seurakunnallisen elämän ja toiminnan suunnittelun. Se turvaa niidenkin alueiden toiminnan, joiden taloudellinen kantokyky ei yksin enää riitä. Yhdessä olemme enemmän.

Juha Antikainen, vs. kirkkoherra, Iisalmen seurakunta

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.