Suomalaisen kansanperinteen tuho?

Susikantamme hillitön kasvu uhkaa suomalaisuuteen kuuluvaa perinteistä ja ainutlaatuista metsästyskulttuuria, jonka ydin on parivaljakossa koira ja metsästäjä.

Kun esi-isämme valitsivat asuinmaakseen tämän kylmän ja metsäisen maan, oli heidän kehitettävä ainutlaatuinen tapa hankkia ravintoa ja vaatteisiinsa turkiksia luonnosta. Laajat erämaat, talven paksu lumikerros ja järvien pilkkoma maa vaativat kovaa sisua, mutta myös avukseen luotettavan kumppanin, jolla on hyvät aistit. Euroopan Unionin (EU) ajama venäläisen suden suojeleminen Suomen rajojen sisällä vaarantaa nyt tuon kansanperinteemme ytimen!

EU on päättänyt, että sutta on suojeltava koko Unionin alueella. Siispä Suomesta metsäisenä maana aiotaan tehdä susipuisto, ymmärtämättä, että sutemme ovat osa Siperian länsipuolista, lähes 50 000 päistä susipopulaatiota. Nykyinen ja alati kasvava susiemme määrä tarkoittaa, että yhä useampi perhe menettää perheenjäsenensä, jollainen metsästyskoira aina on. Kuka uskaltaa enää laskea koiraansa metsään?

On ymmärrettävä, että sudet eivät tunne ihmisen piirtämää rajaa. Kummallista on, että Luonnonvarakeskus laskee maamme susikannan rajusti alakanttiin, miksi. Tarkoitushakuisestiko? Laskentaa on kehitettävä ja siihen on heti otettava mukaan metsästäjät, jotka tuntevat metsämme. Näinhän tehdään kanalinnuissakin ja osumistarkkuus on hyvä. Susia on jatkossa metsästettävä säännöllisesti ja keskityttävä poistamaan yksilöt, jotka tulevat ihmisen lähettyville tai tappavat metsästyskoiran. Koiran ja suden risteymät on pystyttävä tunnistamaan ja poistamaan nopeasti. Suomeen riittää sata sutta, vaihtuvuus itärajan yli pitää kannan elinvoimaisena. Näin menetellen susi saadaan karttamaan ihmisen hajua ja jälleen ihmisaraksi ja maaseudun lapsien ei enää tarvitse pelätä koulutiellään. Meillä on upeita kansallisia koirarotuja, jotka kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperintöön. Tällä menolla tuo useiden sukupolvien tekemä työ on valumassa hukkaan. Metsästäjiä ja koiraharrastajia ihmetyttää, että EU:lta löytyi ongelmien ratkaisuun 5,5 miljoonaa euroa, jolla ihminen pyritään totuttamaan suteen. Ratkaistaanko isolla rahalla oikea ongelma?

Allekirjoittaneet järjestöt ovat huolissaan myös alueemme nuorista. Maalla on vaikea löytää metsästystä parempaa harrastusta, joka yhdistää vanhat ja nuoret, miehet ja naiset yhteiseen tekemiseen. Metsästys on liikuntaa parhaimmillaan. Riista on luonnonmukaista, eettisesti hyväksyttävää ja puhdasta ravintoa. Jahti tapahtuu ulkona yhdessä, parhaan ystävämme, koiran kanssa ja lähes aina metsässä. Metsäluonnolla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia ihmismieleen. Tätä arvokasta terveyshyötyä ei saa vaarantaa!

Suomalaisilla tulee olla oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan sekä siihen kuuluvia perinteitään, sehän on kirjoitettu perustuslakiimmekin. Suomen eduskunnan on siis otettava maamme susiasian päätettäväkseen, vaikka se vaatisi kapinointia Euroopan Unionin kirjoittamia, meille sopimattomia, säännöksiä vastaan.

puheenjohtaja, Pohjois-Savon pystykorvakerho ry

puheenjohtaja, Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Savon piiri ry

puheenjohtaja, Pohjois-Savon kennelpiiri ry

puheenjohtaja, Pohjois-Savon Ajokoirayhdistys ry

koiransa sudelle menettänyt luontoharrastaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.