Tavoite tasa-arvoisesta koulusta on kaunis – sitä on kuitenkin vaikea toteuttaa, jos motiivina on myös säästösyyt

Suomessa on perusopetuksessa vallalla vahva inkluusioajatus kaikille yhteinen koulu. Käytännössä se tarkoittaa oppilaan, jolla on erityisen tuen päätös, sijoittamista lähikouluun. Tavoite tasa-arvoisesta koulusta, jossa kukaan ei leimaudu siksi, että tarvitsee enemmän tukea kuin muut, on kaunis. Sitä on kuitenkin vaikea toteuttaa, jos motiivina tälle on myös säästösyyt.

Pienryhmiä ja -luokkia on purettu, ja yhä suurempi osa tukea tarvitsevista oppilaista on siirretty yleisopetuksen luokkaan. Luokan oppilasaines tulisi aina huomioida luokan oppilasmäärää ja henkilöstöresursseja päätettäessä. Nyt on käynyt niin, että opettajan jakaessa huomionsa yhä useammalle eritasoiselle oppijalle, yleisopetuksen luokan eniten tukea tarvitsevat oppilaat jäävät vähemmälle huomiolle.

Lahjakkaiden oppilaiden eriyttämiselle ei ole aikaa, heidän on pärjättävä omillaan. Erityisen tuen oppilaskaan ei saa välttämättä sitä tukea, jonka hän saa opiskellessaan pienluokassa. Siellä hänen tukenaan on erityisopettaja ja avustaja, mutta oppilaan siirtyessä perusopetuksen ryhmään hänen mukanaan ei välttämättä siirry edes avustaja.

Tilanne ei ole kenenkään etu. Erityisen tuen oppilaalla on usein muun muassa oppimisen ja keskittymisen ongelmia. Levottomuus ja häiriökäyttäytyminen lisääntyvät suuressa ryhmässä, jos oikeanlaista tukea ei ole riittävästi tarjolla. Kun luokassa on vahvasti eritasoisia oppilaita, oppimisen tavoitteita on laskettava.

Se taas johtaa oppimistuloksien heikkenemiseen kaikilla. Nämä perusopetuksen ongelmat heijastuvat tulevaisuuteen, ja näkyvät jo nyt ammatillisessa koulutuksessa. Parasta lasten ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyä on panostaminen opetukseen.

Heli Hjälm, KL, luokanopettaja, kansanedustajaehdokas (kok.)