Jos kaikki sotejumppaan käytetyt rahat ja resurssit olisi tarjottu kehittämiseen ruohonjuuritasolla, kansalaisten saama palvelu olisi varmasti tehokkaampaa ja turvallisempaa

Sosiaali- ja terveydenhuollon ympärillä käyty keskustelu on keskittynyt viimeisten vuosien ajan organisaatioihin ja rakenteisiin. Keskiössä on ollut kuuluisa soteuudistus. Viime hallituskaudella soteuudistusta ei saatu vietyä maaliin, eikä hyvältä näytä nytkään.

On sanottu, että suomalaisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta on tullut poliittinen kiistakapula, kun sen päätehtävä olisi huolehtia suomalaisten saamasta hoidosta ja sosiaalipalveluista.

On hyvä kuitenkin muistaa, että siinä missä poliitikot keskittyvät kiistelemään rakenteista, moni terveydenhuollon ammattilainen tekee jatkuvasti perustyötään.

Sairaaloiden arjessa ja työkäytänteissä olisi kuitenkin niissäkin roimasti parannettavaa ilman, että mietittäisiin, millainen himmeli toimintaa organisoi. Tämä käy hyvin ilmi esimerkiksi iisalmelaisen Merja Sahlströmin tekemästä väitöskirjasta, joka käsitteli potilasturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä potilaan näkökulmasta. Väitöskirjassa Sahlström analysoi potilaiden ja omaisten vaaratapahtumailmoituksia. Kun potilaita kysyttiin ehdotuksia vaaratapahtumien estämiseksi, niitä tuli paljon. Vain murto-osa, kuusi prosenttia, otettiin jatkotyössä käytäntöön. (IS 17.2.)

Tämä voi kertoa monesta asiasta, kuten siitä, että kehittämistyötä ei olla totuttu tekemään ketterästi tai potilaiden kehitysehdotuksia ei oteta tosissaan. Toisaalta se voi myös kertoa kiireestä ja siitä, että parannusehdotuksiin ei ehditä ottautua.

Varmaa on, että jos kaikki se aika, raha ja resurssit, joita on tuhlattu soteuudistuksen jumppaamiseen, olisi käytetty kehittämiseen ruohonjuuritasolla, kansalaisten saama palvelu olisi varmasti tehokkaampaa, nopeampaa ja turvallisempaa kuin aikaisemmin.

Iso kasa ongelmia olisi jo ratkaistu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.