Lähihoitajat tekevät työtä sotatantereella - Näin ei voi jatkua, sillä äärimmäisen arvokkaasta työstä on saatava asiallinen korvaus ja työolojen on oltava kunnossa

Lähihoitajien arjen työn kaaottisuudesta on uutisoitu paljon viime aikoina. Ennen viimeisintä vanhustenhoitokohua asiasta kertoi viime lokakuussa muun muassa Me Naiset -lehti. Julkaisu pyysi lähihoitajia kertomaan työnsä todellisuudesta. Vuorokaudessa vastauksia tulvi yli 250. Ne muodostavat lähihoitajan työstä karun kuvan, joka on nyt vielä ajankohtaisempi kuin julkaisuhetkellään.

"Vuorotyö, huono palkkaus ja arvostus, liian vähän henkilökuntaa, huonokuntoiset potilaat, omaisten kohtaaminen ja heidän tyytymättömyytensä, riittämättömyyeen tunne. Kuolema.” Siinä yhden lähihoitajan ei niin mairitteleva kuvaus työstä.

Moni lähihoitaja on väsynyt työhönsä ja kokee joutuvansa toimimaan vastoin omia arvojaan esimerkiksi juuri vanhustenhoidossa. Tilanne on monella tavalla surullinen.

Lähihoitajien tekemä työ on todella arvokasta. He pitävät huolta heistä, jotka eivät itse pysty huolehtimaan itsestään. Arvokkaampaa työtä on vaikea löytää. Monet tulevat alalle myös aidosta auttamisen halusta. Työmaailmaan siirtyminen on usein lopullinen märkä rätti kasvoille. Suomessa on tällä hetkellä 30 000 lähihoitajan reservi. He ovat ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet alaa eri syistä.

Käynnissä on on noidankehä. Koska alan maine rapistuu silmissä, yhä harvempi hakeutuu koulutukseen tai sitten koulutukseen hakeutuu ihmisiä, joilla on väärät motiivit, ja jotka eivät sovellu alalle.

Monet oppilaitokset aikovat ottaa jälleen käyttöön soveltuvuuskokeet, jotta hakijoiden sopivuutta voidaan paremmin seurata. Se ei ratkaise vielä oikeastaan mitään. Viime aikaisten uutisten perusteella isot "hoivayhtiöt" ovat Suomessa käyttäneet myös henkilökuntaa, jolla ei edes ole asianmukaista koulutusta.

Näin ei voi jatkua. Äärimmäisen arvokkaasta työstä on saatava asiallinen korvaus ja työolojen on oltava kunnossa. Muuta vaihtoehtoa ei ole.