Mikään ei näytä, että vanhustenhoito olisi pysyvästi paranemassa - tällä hetkellä kehitys on lähinnä puheentasolla

Vanhustenhuollon kriisi ja sen uutisoiminen julkisuudessa on muuttanut asenteita hoivajäteissä, arvelevat alan ay-järjestöt. Samanlaisia huomioita ovat tehneet niin JHL, Super kuin Tehykin. Asenteista on matkaa tekoihin ja asian korjaamiseen. Vanhustenhoidon ongelmat Suomessa, kun eivät ole olleet kiinni vain isojen hoivayritysten asenteista, vaikka ne ovat vinksallaan olleetkin. Vanhukset ovat olleet heille rahantekovälineitä tai ainakin siltä näyttää julkisuuden perusteella.

Syvemmällä piilevät ongelmat liittyvät valvontaan ja hoitajamitoitukseen. Tähän saakka alaa ei ole valvottu määrätietoisesti ja järjestelmällisesti. Julkisuusmylly johti siihen, että valvontaa tiukennettiin, mutta onko muutos pysyvä? Mitä tapahtuu, kun aikaa vierii ja asia taas unohtuu?

Toinen mainittu ongelma, joka on yhä vailla ratkaisua, on hoitajamitoitukset, jotka ovat monin paikoin täysin riittämättömiä. Rahapulassa olevat kunnat laskevat riman alas eikä lakia asiaa suitsimaan ole. Myös johtavien poliitikkojen kaksinaamaisuus hämmästyttää. Esimerkiksi SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin äänesti viime marraskuussa hoitajamitoituksen alentamisen puolesta kotikaupungissaan Tampereella. Samalla hän on ollut oppositiossa ajamassa lakihanketta samasta mitoituksesta.

Taustalla vaikuttava iso ongelma on edelleen raha. Jos vanhustenhuoltoa halutaan aidosti parantaa, se vaatii jonkin tason hoitajamitoituksen, järjestelmällistä valvontaa sekä kunnilta lisää rahaa. Tällä hetkellä ei ole todisteita, että mikään edellä olevista olisi pysyvästi muuttunut. Vaalit on kohta käyty. Unohtuuko vanhusten asia taas, kun kohu laantuu ja valta vaihtuu?