Moni ei osaa olla surevan lähellä - Kaikki kuitenkin tarvitsevat myötätuntoisia kohtaamisia

Moni iisalmelainen järkyttyi kahden nuoren kuolemasta. Omaisille tragedia ja suru ovat sanoinkuvaamattoman suuria. Koska kaikki tieto leviää nykyään nopeasti, leviävät sitä mukaa myös tunteet. Nuorten kuolemasta tunnettiin surua Ylä-Savon lisäksi varmasti joka puolella Suomea. Erityisen murheellisen tapauksesta tekee se, että läheiset eivät voineet koskaan hyvästellä nuoria.

Kuolemantapauksen tai esimerkiksi todella merkityksellisen ihmissuhteen katkeamisen jälkeen akuutissa surussa koetaan sokkia, tuskaa, katumusta, ahdistuneisuutta, pelkoa, yksinäisyyttä ja masennusta. On tärkeä ymmärtää, että tunne ei ole häiriötila tai sairaus. Suru on normaali reaktio menetykseen ja moneen muuhun asiaan. Sen voi kokea, vaikka se tuntuu pahalta. Kun surun kokee, se ei jää sisälle, ja elämä voi aikanaan jatkua.

Suomalaisessa kulttuurissa ei ole pitkältä ajalta surun näyttämisen perinnettä. Sodan jälkeen miehet nieleskelivät ahdistuksensa ja pahan olonsa. Nykyiset sukupolvet kantavat osin vieläkin käsittelemättömien tunteiden taakkoja. Jos surua tai traumaa ei käsittele ja koe, sen siirtää seuraaville. Sosiaalitieteissä puhutaan nykyään kollektiivisista traumoista, jotka käsittelemättöminä ovat osa kansakunnan yhteistä muistia tai tietoisuutta.

Kun ihminen elää tuskassaan tunteiden vuoristorataa, se voi herättää hämmennystä, pelkoa ja häpeää. Moni ei osaa olla surevan lähellä. Kaikki kuitenkin tarvitsevat myötätuntoisia kohtaamisia ja surevan lähellä voi vain olla rauhassa. Ei tarvitse välttämättä sanoa mitään, jos ei osaa. Riittää, että on läsnä omassa sydämessä.

Surun käsittelystä löytyy nykyään paljon tietoa. Verkossa yksi hyvä tietolähde on Sydänliiton sydän.fi-verkkosivusto.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.