Salailu ei voi olla tapa toimia

Iisalmen ortodoksisen seurakunnan päätöksentekokulttuuri on jotain muuta kuin sen viranomaisen asemassa olevalla organisaatiolla pitäisi olla.

Tuorein näyte seurakunnan päätösten salailusta on valtuustoaloitteen käsittely seurakunnanvaltuustossa ja -neuvostossa (IS 25.2. ja 26.2.). Aloitetta ei toimitettu julkisesti nähtäväksi, vaikka julkisuuslain mukaan se tulee julkiseksi silloin, kun viranomainen saa sen haltuunsa eli välittömästi siinä valtuuston kokouksessa, jossa aloite luovutetaan.

Aloite siirrettiin seurakunnanneuvoston käsittelyyn. Neuvoston tekemä päätös oli piilotettu pöytäkirjan liitteeseen, jota puheenjohtajana toimiva kirkkoherra ei pyynnöstä huolimatta antanut nähtäväksi. Myös aloite oli liitteessä eikä sitäkään luovutettu.

Suomen ortodoksinen kirkko on evankelis-luterilaisen kirkon ohella toinen Suomen kansankirkoista, joilla on virallinen asema lainsäädännössä. Niiden hallinnosta ja järjestysmuodosta säädetään kirkkolailla, jonka säätämisjärjestys pohjautuu perustuslakiin.

Molemmilla kirkoilla on oikeus kerätä veroja ja suorittaa viranomaistehtäviä kuten väestökirjanpitoa, hautauksia ja avioliittoon vihkimisiä.

Ne toimivat verovaroilla eli jäsentensä luovuttamilla rahoilla. Viranomaisasema edellyttää avoimuutta päätöksenteossa ja varojen käytössä. Kansalaisten on saatava tietää, miten julkinen organisaatio toimii. Tiedonsaanti ei voi perustua siihen, että joku vuotaa tietoja tiedotusvälineille tai yksittäisille kansalaisille. Tällainen käytäntö johtaa myös huonoon tilanteeseen myös organisaation itsensä näkökulmasta. Julkisuus ei ole omassa hallinnassa.

Kunnallishallinnossa Iisalmen ortodoksisen seurakunnan käytännöt eivät menisi ikinä läpi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.