Suu suppuun tai sinut maalitetaan

Kirjoitus, joka tarjoaa uusia näkökulmia.

Tänään vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää, ja se tulee tarpeeseen. Sosiaalisen median piti luoda yhteiskunta, jossa epäkohtiin puututaan ja ihmisten sananvapaus kukoistaa. Toisin kävi. Sosiaalisen median läpimurto on luonut virtuaalisen yhteiskunnan, jossa ihmisiä teilataan julkisesti mielipiteidensä takia. Pahimmillaan väärästä sanavalinnasta saattaa mennä työ ja maine. Vääriä mielipiteitä esittäviä ihmisiä kohdellaan miten sattuu nettiälymystön toimesta.

Tämä johtaa sananvapauden kaventumiseen ja kehityskulku luo itsesensuuria. Jos esimerkiksi toimittaja, poliitikko tai kuka tahansa kansalainen jättää jonkin faktan tai näkökulman kertomatta, koska pelkää joutuvansa nettivihan kohteeksi, sensuuri toimii. Asuuko meissä kaikissa pian pieni sisäinen ajatuspoliisi?

Euroopanihmisoikeussopimuksen mukaan sananvapaus on oikeus, joka sisältää vapauden pitää omia mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Toteutuuko ihmisoikeussopimuksen henki, jos ihminen ei uskalla enää puhua suoraan? Onko julkinen paine yhtä tehokasta sensuuria kuin viranomaisten ennakkosensuuri?

Vastaus on savolainen; on ja ei. Suomessa ei tapeta tai joudu vankilaan, vaikka kritisoi maan hallitusta. Tässä mielessä sananvapaus on laaja ja kansalaiset ovat turvassa virkakoneiston mielivallalta.

Silti tilanne on menossa huonoon suuntaan. Työ voi hyvinkin mennä, jos mielipiteet eivät ole julkisesti hyväksyttyjä. Suomi seilaa Yhdysvaltojen poliittisen korrektiuden vanavedessä.

Pohjois-Amerikassa asiasta on käyty muutaman vuoden laajaa keskustelua. Erityisesti yliopistokampuksilla puhutaan sananvapauden kriisistä. Tutkijoita on pantu viralta, jos heidän lausuntonsa tai jopa tieteellinen tutkimuksensa ei ole ollut "poliittisesti korrektia".

Erityisen tunnettu on professori ja psykologi Jordan Petersonin tapaus. Peterson on kritisoinut poliittista korrektiutta ja postmodernismia. Hän sai suurta huomiota ilmoitettuaan kieltäytyvänsä noudattamasta Kanadan lakia, joka määrää poliittisesti korrektit uudet persoonapronominit muunsukupuolisille. Hänen mukaansa valtio ei voi harjoittaa sellaista valtaa, että määräisi, mitä pronomia hän käyttää. Häntä on Suomessakin nimitetty yhtäältä punavihreiden painajaiseksi ja toisaalta haukuttu oikeistohirviöksi.

Suomessakinon jo monia tabuaiheita, joista saisi olla vain yhtä mieltä.

Esimerkiksi kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka on saanut voimakasta kritiikkiä näkemyksistään. Hänen mukaansa esimerkiksi opetus sukupuolen valinnaisuudesta lisää sukupuoliahdistusta. Hän on kirjoittanut mielipidekirjoituksia avioliittoon, transsukupuolisten oikeuksiin ja poliittiseen korrektiuteen liittyen kristillisille medioille ja paikallislehtiin. Näkemystensä vuoksi hänen tieteellistä uskottavuuttaan on pyritty rapauttamaan.

Sananvapaus ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii meiltä kaikilta erilaisuuden ja epämukavuuden sietämistä. Se vaatii, että kestää kuunnella mielipiteitä, joista on eri mieltä, jotka ehkä satuttavatkin. Silti sananvapaus on arvo, jonka vuoksi kannattaa välillä vähän loukkaantua.

Kirjoittaja on Iisalmen Sanomien päätoimittaja.