Perättömiä syytöksiä ja nimettömiä valheita: luotettavaa lehdistöä tarvitaan nyt kipeästi

Iisalmelainen Metallityö Vainio nousi julkisuuteen viime viikolla, kun yksi Suomen tunnetuimmista blogisteista Sakari Timonen otti yrityksen Uuninpankkopoika -blogissaan silmätikuksi. Blogissa annettiin ymmärtää, että yritys käyttää rekrykoulutusta keinona välttyä palkkaamasta pysyvää, maksullista työvoimaa. Juttu levisi somessa ja sitä kommentoivat sadat kirjoittajat.

Iisalmen Sanomat alkoi selvittää asiaa. Kävi ilmi, että blogisti oli ottanut yrityksen esimerkiksi, koska hän oli nähnyt sen ilmoituksen Duunitori-nettisivustolla. Blogistin oletus oli, että koska hänen näkemyksensä mukaan kaikki (tai valtaosa) yrityksistä väärinkäyttää rekrykoulutuksia, näin tekee myös Metallityö Vainio.

Tässä tapauksessa oli niin, että työvoimapula oli aito. Rekrykoulutusta olivat edeltäneet muutkin palkkauskeinot.

– On otettu töihin suoraan, ihan niin, että meiltä on kysytty ”onko töitä?”, kertoi toimitusjohtaja Tommi Lähteinen Iisalmen Sanomille.

Tapaus osoittaa, miksi vastuullista mediaa tarvitaan niin paljon nykypäivänä. Sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Vastuulliset mediat, kuten Iisalmen Sanomat, kuuluu Julkisen sanan neuvoston sääntelyn piiriin. Se tarkoittaa, että lehti oikaisee virheet, pyrkii totuudenmukaiseen uutisointiin ja tarkistaa faktat.

Blogisteilla tällaisia velvollisuuksia ei ole. Timonen ei tarkistanut mistään Metallityö Vainiota koskevaa väitettä. Hän vain otti yrityksen nimen Duunitorilta.

Kyseisellä kirjoittajalla ja hänen postauksillaan on kymmeniä tuhansia lukijoita. Viisas blogisti ymmärtäisi, että hänen menestyksensä tae on luotettavuus. Tämä tapaus heittää varjon kaikkien kirjoitusten päälle. Mitä faktoja niissä on jätetty tarkastamatta?

Metallityö Vainiota koskeva blogikirjoitus oli eettisesti kestämätön ja lisäksi lainvastainen. Metallityö Vainio voisi nostaa Timosta vastaan vahingonkorvauskanteen ja voittaisi sen lähes varmasti oikeudessa.

Internet ei ole tietenkään ainoa paikka, missä kirjoitellaan, mitä sattuu. Samaan sortuvat jotkut lehdet. Nimettömissä kirjoituksissa arvostellaan muita ja haetaan näin omaa näkyvyyttä. Näin tehdään usein, jos on huomattu, että oman julkaisun sisältö ei muuten kiinnosta.

Nimettömyys voi kertoa myös piilomainonnasta. Siitä, että jutut ovat ostettuja, mutta sitä ei lukijoille kerrota. Vastuullinen media tuo ilmi, jos juttu on sisältömarkkinointia.

Lukijoiden kannattaa siis olla tarkkana. Jos kirjoittaja ei voi laittaa omaa nimeään jutun alle, kannattaa miettiä miksi näin on.

Lehtiäkin on moneen lähtöön. Ensimmäinen luotettavuuden mittari on nimi jutussa. Siitä on hyvä lähteä.

Uutiset luotettavan lehdistön kuolemasta ovat osoittautuneet ennenaikaiseksi. Paperilevikit ovat olleet laskussa, mutta nyt ensimmäistä kertaa Suomessa digitilauksissa aletaan nähdä useiden kymmenien prosentin kasvuja. Kehitys näkyy myös Iisalmen Sanomissa, jossa uusia digitilaajia tulee koko ajan.

Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja todetessaan, että lehdistön uudesta noususta nähdään ensimmäisiä merkkejä.

Lukijan etu on tietää, että lehti seisoo sanojensa takana eikä nosta omaa profiliaan panettelemalla muita.

Jos virheitä tulee, ne korjataan.