Ministeri- valinnat ovat myös matikkaa

Uutisen Takana

Puolueen hallitukseen lähtö ja ministereiden valinta on monitahoinen prosessi, jossa on kyse politiikan ohella matematiikasta. Kun hallitusohjelmasta ja ministereiden määrästä on päästy sopuun, matematiikka astuu peliin.

Ministeripaikat jaetaan puolueiden suuruuden mukaan käyttäen niin sanottua d’Hondtin menetelmää. Sen mukaan määritellään vertailulukujen mukainen järjestys, jonka perusteella puolueet pääsevät valitsemaan salkkujaan.

Hallituksen muodostaja Antti Rinne (sd.) ei ole vielä vahvistanut ministereiden määrää, mutta todennäköisesti se on 18. Sen mukaan SDP saisi seitsemän salkkua, keskusta viisi, vihreät kolme, vasemmistoliitto kaksi ja RKP yhden.

Ensimmäiset kahdeksan salkkua menevät d’Hondtin menetelmän mukaisesti puolueiden suuruusjärjestyksen perusteella seuraavassa järjestyksessä: SDP:lle, keskustalle, vihreille, SDP:lle, vasemmistoliitolle, keskustalle, SDP:lle ja keskustalle. RKP:n vuoro tulee yhdeksäntenä.

SDP ottaa pääministerin salkun ja toisena tuleva keskusta valtiovarainministerin salkun. Kolmantena valitsemisvuorossa ovat vertailulukujen perusteella SDP ja vih­reät. Vihreät saanevat valita ensin ja seuraava ulkoministeri on vihreiden väliaikainen puheenjohtaja Pekka Haavisto.

Viidentenä salkkua pääsee valitsemaan vasemmisto­liitto. Tarjolla on muun muassa toinen salkku so­siaali- ja terveys­ministeriöstä, mikä kiinnostanee puolueen puheen­johtajaa Li Anderssonia. RKP voi päästä valitsemaan yhdeksäntenä, koska sille tulee vain yksi salkku.

Puolueet arvottavat salkkuja monilla eri kriteereillä. Esimerkiksi keskusta havittelee opetusministerin salkkua, jota ei ole ollut sillä vuosikymmeniin. Jos ulkoministerin salkku menee vihreille, SDP haluaa todennäköisesti puolustusministerin salkun.

Salkkujen jaossa on huomioitava myös ministereiden alue- ja sukupuolijakauma. Enää kansanedustajavuosilla ei ole sellaista merkitystä kuin aiemmin. Puolueissa halutaan nostaa tuoreita kasvoja ministereiksi.

Puolueiden johtoelinten on hyväksyttävä hallitusohjelma ja ministerit. Joissakin puolueissa asioista päättää puoluevaltuusto. Keskustassa päätösvaltaa käyttää puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän yhteiskokous.

Puolueen puheenjohtajan esittämän ministerilistan alkujuuret on synnytetty puoluekokouksessa, missä on valittu nykyinen puoluejohto. Se muodostaa joukkueen, joka johtaa puoluetta, oli se sitten hallituksessa tai oppositiossa.

Takavuosina ministereistä käytiin tiukkoja äänestyksiä. Nyt on tavanomaista, että puolue-elimet hyväksyvät puheenjohtajan esittämän ministerilistan yksimielisesti.

Vasemmistoliiton prosessi poik­keaa muista: puolue järjestää neuvoa-antavan jäsenäänestyksen hallitusohjelmasta koko jäsenistölleen. Puolueella on noin 11 000 jäsentä, jotka äänestävät hallitusohjelman julkistuksen jälkeen siitä, onko Säätytalolla saavutettu sopu sellainen, johon puolueen kannattaa lähteä mukaan.

Jäsenistöllä ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin äänestää hallitukseen menon puolesta. Jos jäsenistö sanoisi ei, se olisi epäluottamuslause nykyistä puoluejohtoa kohtaan.

Kielteisen päätöksen jälkeen kukaan ei enää jatkossa huolisi vasemmistoliittoa hallitukseen. Lopullisesti hallitukseen lähtemisestä päättää puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokous.

Keskusta kysyi jo ennakkoon edus­kun­ta­ryhmän, puolu­e­hal­li­tuksen ja -valtuuston mielipidettä halli­tus­neu­vot­te­luihin osal­lis­tu­mi­sesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.