Pettuleipää ja sirkushuveja

Suomen valtion uhkapeliyhtiöt ovat olleet silmänkäännön mestareita. Uhkapelaaminen on kesytetty osaksi suomalaista kulttuuria tavalla, joka on kansainvälisesti ainutlaatuinen.

Yhdysvaltalaiset "paheiden pesät" Las Vegas ja Atlantic City ovat populaarikulttuurissa villejä lomakohteita kaukana arjesta.

Suomessa uhkapelejä löytyy lähikaupasta.

Uhkapeleistä on muodostettu osa suomalaisten arkea, mihin myös Veikkaus on törkeästi tarttunut mainonnassaan.

"Keno kuuluu monen päivärutiineihin siinä missä vaikkapa kahvilla käynti. Missä tilanteessa sinä pelaat Kenoa?"

Veikkaus syntyi vuonna 1940 välirauhan aikana. Sodan takia valtion rahahanat urheilulle suljettiin, joten suomalaiset urheiluliitot kyhäsivät nopealla aikataululla kasaan Tippaustoimiston.

Jatkosotaa edeltäneen liikekannallepanon aikaan veikkaaminen lopetettiin, mutta sodan alkuvaiheissa sitä päätettiin jatkaa.

Veikkaustoimiston johtokunnan mukaan veikkaaminen olisi silloisissa oloissa "hyvinkin sopivaa askartelua ihmisille, joiden ajatukset sen avulla ainakin jossain määrin vapautuisivat sodasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä".

Vaikka sota-ajan ilmiöistä on jälkeenpäin korostettu asevelihenkeä, ei Suomen sisäpoliittinen tilanne ollut todellisuudessa niin ruusuinen. Veikkauksen mainonta asettui osaksi sodanajan propagandakoneistoa.

Veikkaus oli oopiumia sodan nälkiinnyttämälle kansalle.

Pettuleipää ja sirkushuveja.

Sekä Veikkaus että Raha-automaattiyhdistys kykenivät luomaan sotien jälkeen uskomattoman toimivan viestintästrategian.

Valtionyhtiöistä muodostui kuva harmittomana haaveiden ja mahdollisuuksien tasa-arvon toteuttajana.

Pelien tuotto käytettiin kaiken hyvän edistämiseen. Kulttuuriin, liikuntaan, nuorisotyöhön, veteraaneille.

Uhkapelaamisen kesyttäminen näkyy myös suhtautumisessa Suomessa suosittuihin peleihin. Harva edes kokee loton tai pajatson olevan uhkapelejä.

Kansalaisaloite rahapeliautomaattien poistamisesta kaupoista, kioskeista, ravintoloista ja huoltoasemilta ei näytä saavan tarvittavaa määrää nimiä ajoissa kasaan.

Tämä on näyte Veikkauksen muokkaamasta suomalaisesta kulttuurista, johon kuuluu olennaisena osana uhkapelaaminen.

Puolet nykyisen Veikkauksen tuotoista tulee noin viideltä prosentilta pelaajista. Viime vuonna Veikkauksen uhkapeliautomaatit kattoivat yli neljänneksen yrityksen liikevaihdosta.

Uhkapelikoneet sijoitetaan sinne, missä ne tuottavat eniten. Eniten niitä on köyhimpien asuinalueella.

Työttömien ja työkyvyttömien keskuudessa peliongelmaisia on merkittävästi enemmän kuin työllistyneiden.

Arpajaislain mukaan rahapelit on toimeenpantava siten, että pelaamisesta aiheutuvia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja ehkäistään ja vähennetään.

Näin ei selvästikään ole.

Veikkauksen toiminnan perustelu hyvien avustuskohteiden kautta on absurdi. Se kierrättää rahaa köyhältä toiselle huono-osaiselle.

Pelikoneiden siirtäminen pois kaupoista saattaisi kyllä viedä joltakulta jännitystä elämästä. Uhkapelaaminen on kuitenkin kaukana suomalaisten ihmisten tarpeista, joiden kieltäminen aiheuttaisi huonoja lieveilmiöitä.

Ei huoltoasemille syntyisi laittomia nopparinkejä tai kauppoihin pokeripöytiä. Lähinnä muutos tulisi siitä, että kaikkein köyhimpien rahoilla ei kustannettaisi enää nuorisotiloja tai urheilukisoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.