Pieni punainen tarina ystävyyden voimasta

Kukkarossani on pienen punatukkaisen tytön kuva. Hän on hyvin erityinen. Hän symbolisoi minulle ystävyyden voimaa ja kohtaloa. Ymmärtääkseen tuon ainutlaatuisen symboliarvon, on kuitenkin mentävä vuosia taaksepäin. Kaiken kaikkiaan 22 vuotta.

Muistan kun S ensimmäisen kerran astui luokkahuoneeseen. Hän oli pitkä ja laiha, mutta hänen tukkansa oli kadehdittavan paksu ja muodikkaasti Dingo-malliseksi leikattu. Ihailin häntä ohuessa keskipääjakaukseen kammatussa tukassani. Olimme yhdeksän.

Ystävyyden lankaa kudottiin tuohon aikaan lankapuhelimella: "Voitko olla?" Muistan kuusinumeroisen puhelinnumeron vieläkin. Suvivirsi säestettiin luokan mustalla polkuharmonilla. Ennen kesää olimme erottamattomat.

Elokuussa leikkasimme Ben Johnsonin kuvia Savon Sanomista. Benille kävi jotenkin huonosti, mutta meidän ystävyytemme syveni. Kaljuista miehistä pidän yhä.

S oli alkuvuoden, ja minä taas loppupään omena, niinpä saatoin seurata hänen esimerkkiään monessa asiassa. Sain hänestä isosiskon, jota minulla ei koskaan ollut.

Hänen innoittamanaan otin ensimmäisen permanenttini ja hänelle kuiskutin ensimmäisen ihastukseni. Lukemattomat olivat ne kesäyöt kun kikatimme ja kerroimme kauhutarinoita teltan vihertävässä valossa.

Myöhemmin olen kauhistellut sitä parapsykologisen kirjallisuuden, anatomian ja ufotutkimuksen määrää jonka kahlasimme läpi alaikäisinä. Männistön kirjastossa oli kattava valikoima.

Tätä eivät ehkä äidit tiedä, mutta karkasimme noina valkeina öinä retkille ja hihkuimme kilpaa yölintujen kanssa kesävarsan riemua. Siihen aikaan Männistössä oli turvallista.

Yölliset retket tuppasivat jatkumaan teini-iässä ja venymään monesti pikkutunneille saakka. Pahan teossa emme koskaan olleet, mutta poikien perässä sitäkin useammin. Torille lähtiessä oli tärkeää vetää silmiin lilaa luomiväriä ja huuliin ruotsinpinkkiä huulipunaa. Olimme kauniita! Olimme voittamattomia!

Vakavan seurustelun makuun pääsimme ensimmäistä kertaa lukiossa. S väittää, että minulla oli sormeni pelissä hänen nuoren lempensä ensimetreillä.

Tunnistan näet hyvän miehen vaikka kello kolme aamulla toripöydällä norjalaisvillapaita päällä. Yhytin S:n ja miekkosen yhteen hyvällä menestyksellä. Olimme 17. Kansitakit vain suhisivat kiihkeissä suudelmissa. Rintanapissa luki "Have a nice president". Sori Mara!

Oma ensilempeni pääsi lukion jälkeen Polille opiskelemaan ja hävisi sen siliän tien. Norjalaisvillapaitainen sen sijaan osoittautui sitkeäksi kaveriksi ja pysytteli kuvioissa.

Kun S epäili liekkiään, kokiksi opiskeleva miekkonen leipoi omin käsin viinereitä. Kun S halusi lähteä yksin Australiaan, norjalaisvillapaita odotti tökeröitä rakkauskirjeitä raapustaen. Ja tuli Rissalaan vastaan.

Se oli sillä sinetöity.

Todisteena siitä, ja 22 vuoden ystävyydestä, kukkarossani on pieni punatukkainen tyttö. Kunnia-asiani on seurata hänen kasvuaan, mutta yhtä lailla olla edelleen hänen äitinsä, S:n ystävä. Kummin sydämeni herkistyy kun katson nauravia silmiä, ihan samanlaisia kuin S:lla.

Punainen tukka sen sijaan on arvoitus. Minä luulen, että se on tullut silkasta rakkaudesta.

Kirjoittaja on Savon Sanomien avustava toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

New Articles

Jay Lewis Gang esiintyy Wanajan Kukossa

Pisaba näytti Josba Akatemialle närhen värkit

Luminen pelto Maaningalla

SaPa jatkaa Tibor Gruborovicsin kanssa

Oppositiossa ei kannata tehdä kompromisseja

Iisalmi tarjoaa häät ja houkuttelee "ihmisenmyötäiseen elämään": kaupunki kamppailee väen vähenemistä vastaan hellilläkin puolillaan

Vertaisohjaaja auttaa kädestä pitäen, jos sähköisten palveluiden kanssa on pulmia

Liikennevaloista riesaa Iisalmen keskustassa – kaupunki luvannut korjata pikimmiten

Pettuleipää ja sirkushuveja

Melkein jo kirkkain tähti – IK Siriuksessa pelaava Jimi Heinonen on näyttänyt kykynsä kruunuliigassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.