Vaadimme aitoa sopimista

Tasavallan hallitus lupasi hallitusohjelmassaan suomalaisille yrittäjille, että paikallinen sopiminen ulotetaan koskemaan kaikkia työpaikkoja.

Nyt sopiminen on rajoitettu työpaikoille, joissa on luottamusmies.

Hallitus yritti purkaa tuon lukon lainsäädännöllä. Vaikka kyse on vapaasta sopimisesta, keksi ammattiyhdistysliike sille nimeksi ”pakkolait”. Mitä sitten seurasi?

Nyt on käyty yli vuoden ajan monivaiheisia neuvotteluja niin sanotun kilpailukykysopimuksen laatimisesta. Mukana on ollut kysymys, voivatko suomalainen työntekijä ja työnantajayrittäjä, jotka eivät vapaassa maassa halua kuulua korporaatioihin, sopia työpaikan asioista keskenään.

Hallitus teki viimeisimmässä vaiheessa kompromissiehdotuksen, jossa kyllä pyrittiin siihen, että sopimus ei sisällä työnantajille eikä työntekijöille järjestäytymispakkoa eikä työnantajalle velvollisuutta tehdä liityntäsopimusta työntekijäliiton kanssa.

Kuitenkin ehdotukseen oli kirjattu sopijaosapuoleksi luottamusmies. Tuo termi johtaa pakkojäsenyyksiin. Työnantajalla ei enää olisi pakkoliittymistä, joten siltä osin kompromissiesitys on askel parempaan.

Työntekijöille kuitenkin syntyisi velvoite järjestäytyä tiettyyn ammattiliittoon, jotta luottamusmies ylipäätään voitaisiin valita. Valintaan voisivat osallistua vain samaan ammattiliittoon kuuluvat työntekijät.

Kyseessä on siis tilanne, jossa kaikki eivät voi osallistua sopimiseen, koska luottamusmies edustaa vain työpaikalla olevia ammattiliiton jäseniä.

Samalla linjalla kanssamme on myös Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen, joka toteaa lausunnossaan 20.5.2016 seuraavaa: ”Luottamusmiestä paikallisen sopimisen osapuolena edellyttävä yleissitovan työehtosopimuksen määräys ei turvaa hallitusohjelman ja kilpailukykysopimuksen mukaista tavoitetta saattaa järjestäytymättömät yritykset järjestäytyneiden kanssa paikallisen sopimisen osalta samaan asemaan.”

Meillä on voimassa yleissitovuusjärjestelmä, jonka mukaan myös niiden työpaikkojen, joiden työnantaja ei ole niin sanotusti ”järjestäytynyt”, on noudatettava alan työehtosopimusta.

Suomessa on noin 90 000 työantajayritystä, joista vain 20 000 kuuluu työnantajaliittoon. Sopimisen ulkopuolelle jää nyt edelleen 50 000 järjestäytymätöntä työnantajaa, siis suuri enemmistö.

Merkittävimmät sopimisen kohteet ovat tällä hetkellä esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa luottamusmieslukon takana.

Yleissitovaa työehtosopimusta noudattavassa yrityksessä on keskimäärin viisi työntekijää. Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin tietojen perusteella luottamus on kaikkein vahvinta pienimmissä yrityksissä ja niissä myös tieto kulkee parhaiten.

Muutaman työntekijän yrityksessä ei välttämättä ole yhtään ammattiliittoon kuuluvaa työntekijää. Näille työpaikoille syntyisi järjestäytymispakko, jotta voidaan sopia niistä asioista, joissa työehtosopimus edellyttää luottamusmiestä.

Me korostamme sitä, että työpaikoilla jokaisella työntekijällä on oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa työpaikan asioihin, kuului liittoon tai ei.

Pitää muistaa, että kolmasosa työntekijöistä ei kuulu liittoon. Kompromissiesitys syrjii näitä työntekijöitä ja sulkee heidät osin paikallisen sopimisen ulkopuolelle.

Yrittäjäjärjestö on edelleen valmis hyväksymään lainsäädännön pohjaksi mallin, jonka mukaisesti paikallisen sopimisen työntekijöitä edustavaksi sopijakumppaniksi hyväksytään luottamusmiehen ohella myös työsopimuslain mukainen luottamusvaltuutettu tai muu henkilöstön valitsema edustaja.

Lisäksi katsomme, että paikallinen sopimus on voitava työntekijöiden näin halutessa tehdä työnantajan ja henkilöstön kanssa yhdessä.

Yrjö Ronkainen

Puheenjohtaja

Arto Nykänen

Toimitusjohtaja

Savon Yrittäjät ry

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.