Mainos: Savon Yrittäjät

Debatti: Mistä eväät kansainvälistymiseen?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Jääkiekkoa pelaava Ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri Ville Skinnari vieraili Kuopiossa ja keskusteli Savon Yrittäjien puheenjohtaja Tarja Arbéliuksen kanssa. Joukkuehenkeä löytyi molemmilta.

Korona iski ulkomaankaupan kannalta keskeiseen vapauteen liikkua, mikä saattaa vahvistaa vaihtoehtoisia keinoja edistää vientiä ja muuta kansainvälistä liiketoimintaa. Näitä ovat esimerkiksi virtuaaliset Meet the buyer -tapaamiset, suomalaisten yritysten yhteistarjoamien virtuaaliesittelyt ja webinaarit ostaja- ja vaikuttajatahoille sekä virtuaaliset pitching-tilaisuudet. Investointitukien ja edullisten rahoitusratkaisujen merkitys tulee korostumaan. Meidän on kehitettävä ennakkoluulottomasti sekä rahoitusmalleja että julkisen ja yksityisen sektorin osaamista (Public Private Partnerships). Myös suurten yritysten potentiaalia toimia laajemman tarjoaman integraattoreina tulee tehostaa.

 

Ulkomaankauppaministerinä minulta kysytään usein, miten Suomen vienti ja talous saadaan kasvu-uralle. Ilmastomuutos ja sen vastaisen taistelun tarve ei ole kadonnut minnekään, päinvastoin. Ilmastomuutos tarjoaa Suomelle valtavia vihreän kasvun liiketoimintamahdollisuuksia teollisuuden prosessien uudistamisessa, jäteratkaisuissa, kiertotaloudessa, älykkäissä energiaratkaisuissa, digitalisaatiossa, biotaloudessa, elintarvikealalla ja vesiosaamisessa. Tarvitsemme jotain sellaista mitä Jaakko Pöyry aloitti vuonna 1958 metsäteollisuudessa. Sen jälkeen Pöyry kasvoi ja kansainvälistyi ja mahdollisti suomalalaisten yritysten kansainvälistymisen eri puolille maailmaa. Suunnittelu toimi veturina metsäteollisuuden yritysten kasvulle ja veti mukanaan myös PK-sektoria. Ympäristö-, energia- ja kiertotalousalan uudelle ”Pöyrylle” on nyt valtava globaali tarve.

 

Viruspandemia on lisännyt kotimaisten ja alueellisten arvoketjujen vahvistamiseen tähtääviä äänenpainoja. Erityisen huolissaan on oltu ulkoisista riippuvuuksista joillain kriittisillä sektoreilla, kuten lääkkeissä ja niiden raaka-aineissa. Tällä erää on kuitenkin ennenaikaista sanoa, johtaako tämä merkittävään globaalien arvoketjujen uudelleen muotoutumiseen. Kyse olisi joka tapauksessa hankalasta ja työläästä prosessista. Arvoketjut muodostavat laajamittaisia kokonaisuuksia, eivätkä yritysten toimintoja ja tuotantoa koskevat uudelleenjärjestelyt tapahdu helpolla. Huoltovarmuuden parantaminen ei automaattisesti tarkoita tuotannon siirtämistä kotimaahan tai lähialueille. Arvoketjujen muotoutumiseen vaikuttavat raaka-aineiden ja osaamisen saatavuus sekä kustannukset. Uskon, että myös monet yritykset pohtivat tätä korona-ajan kokemusten valossa. Suomelle tärkeintä on vaalia ja jalostaa omaa korkeaa osaamista.

Kun Suomi lanseerasi vuosina 2011-2012 Team Finland -vientiverkoston, lanseerasi Ruotsi vuonna 2015 Team Sweden -vientiverkoston. Molempiin sisältyy samoja elementtejä, kuten jatkuvasti kehitettävä ja kasvava ulkomaanedustustojen rooli. Mutta toki erojakin on. Yksi ero on se, että Ruotsissa Business Sweden on nimenomaan Ruotsin ulkoministeriön alainen julkinen yritys. Suomessa Team Finland toimii TEM:in alaisuudessa. Toinen ero on se, että Business Sweden voi tehdä yrityksille myös maksullisia vientitoimeksiantoja toisin kuin Business Finland Suomessa. Kolmas ero on se, että ainakin jokunen vuosi sitten tehdyn tutkimuksen tietojen mukaan Business Swedenin henkilöstöstä ainoastaan neljäsosa toimi Ruotsissa ja valtaosa henkilöstöstä eli jopa 3/4 toimi ulkomailla eri vientimarkkinoilla. Suomessa Business Finlandin henkilöstöstä nämä luvut ovat toisinpäin.

 

Viime vuonna Suomen kokonaisviennin arvo oli noin 96 miljardia euroa. Mitä ulkomaankaupalle tänä ja ensi vuonna tapahtuu, riippuu pandemian kehityksestä. Vientiyritykset ovat Suomen suurimpia yrityksiä ja suuria työllistäjiä, ja jos ja kun niitä alkaa kaatua, pelastustoimet käyvät valtiolle kalliiksi. Kriisistä nousun alussa on kuitenkin keskeisintä tajuta, mitkä maat ja maanosat ja missä järjestyksessä alkavat nousta jaloilleen. Tämä koskee sekä tavara- että palveluvientiä. Kysyntää on haarukoitava globaalisti ja todella rohkeasti, jotta ollaan nopeasti siellä, missä kysyntä alkaa kasvaa. Suurin riski vientiteollisuudelle on se, ettemme pääse kyllin nopeasti liikkeelle, kun markkinat avautuvat koronarajoitusten jäljiltä. Markkinatilanne on lähitulevaisuudessa erikoinen, kun valtio toisensa perään elvyttää miljardeilla. Käyntiin voi lähteä esimerkiksi valtavia digi-, energia- ja infrahankkeita. Valtioiden massiivinen elvytys voi avata suomalaisille vientiyrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia etenkin kiertotaloudessa ja energia-alalla. Erityisesti palvelualojen vienti on ollut viime aikoina selvässä kasvussa.

 

Maamme hyvinvoinnista jopa noin 40 % on perinteisesti tullut viennistä. Joka puolella Suomea maamme vientiyrityksissä minulle kerrotaan jopa mittavistakin osaaja- ja tekijäpulahaasteista. Omina neuvoinani kannustan Pohjois-Savoakin ja täällä toimivia toimijoita tiiviiseen yhteistyöhön keskenään. Suomessa olisi katsottava yhteistyön osalta myös maakuntarajojen yli. Valtion tasolla meillä on ns. Talent Boost -ohjelma, jonka avulla pyrimme houkuttelemaan ulkomaisia osaajia Suomeen. Yhteistyön ohella toinen neuvoni on toimia riittävän pitkäjänteisesti. Kolmanneksi hyödyntäkää kansainvälisessä viestinnässä ja markkinoinnissa Pohjois-Savossa jo tällä hetkellä toimivia ulkomaalaisia. Heiltä voi löytyä relevantteja ohjeita ja verkostoja. 

 

Uskon että tässäkin keskinäinen yhteistyö ja -toiminta yritysten välillä on tärkeää. Eli sen ymmärtäminen, että suuremmat suomalaiset vientiyritykset voisivat tuutoroida vientiä vasta aloittavia vientiyrityksiä. Yritysten keskinäisessä yhteistyössä meillä Suomessa vaikuttaisi olevan paljon petraamista, samoin kuin valtion Team Finland -vientiverkoston aiemmissa varsin siiloutuneissa toimintamalleissa. Väitän, että yksi läntisen naapurimaamme vientiyritysten menestyksen salaisuus on yritysten välinen syvä yhteistyö, jossa naapurifirmaa jeesataan ja neuvotaan konkreettisesti. Voisiko Savon Yrittäjät toimia tässä jollain tavoin katalysaattorina omien jäsenyritystenne osalta?

Toinen asia, jonka haluaisin tässä nostaa esiin, on vientiosaaminen yrityksissä. Jos sitä ei vielä ole, tulee yritykseen sitä rekrytoida. Myös hallitusten toiminta yrityksissä on tärkeää. Se ei välttämättä riitä, että yritysten hallituksissa istuu toimivan johdon tuttavia. Parempi olisi, että hallituksissa yritysten toimivaa johtoa sparraamaan ja haastamaan rekrytoidaan vientiosaajia. Tämä on mielestäni yksi konkreettinen asia, josta ei julkisuudessa ole kovin paljon puhuttu. Kasvunälkää kasvattaa varmasti yrityksissä sen sisäistäminen, että maailma muuttuu jatkuvasti. Paikalleen ei ole hyvä jäädä.

 

Olen puhunut paljon kuluneen kevään väljästä matkailusta. Koronakevään jälkeen ihmiset haluavat paikkoihin, joissa on ”väljää”. Väljyydestä ja yksilömatkustuksesta voisi kehittyä merkittävä kilpailuetu Suomelle. Kansainvälisen vapaa-ajan matkustuksen uudelleenkäynnistävät kohderyhmät tulevat lähitulevaisuudessa olemaan suurelta osin yksilömatkaajia. Koronakriisi, sairastumisen pelko ja maissa vallinneet kokoontumisrajoitukset jättävät väistämättä jälkensä matkaajaan turvallisuuden tunteeseen, ja yksilöllisten elämysten, hygieniaturvallisten palveluiden ja väljempien matkakohteiden kysyntä tulee globaalisti kasvamaan.

 

Suomalaiset siirtyivät ennen näkemättömän nopeasti etätyöhön ja -kouluun, minkä lisäksi esimerkiksi vero.fi- ja kanta.fi-palvelut ovat maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisia digitaalisia palveluita. Kansainvälisen kaupan osalta koronakriisissä on pääasiassa häviäjiä, mutta aina löytyy voittajiakin. Esimerkiksi sähköinen kauppa, alustatalous, digitalisaatio, online-viihde, etätyö ja lähituotanto jatkavat kasvuaan. Palvelupuolella on enemmän tilaa uudistuksille kuin teollisuudessa, sillä perinteisessä teollisuudessa tilauskirjat alkavat pian tyhjentyä. Digitalisaatio on megatrendi. Meillä on osaamisemme ansiosta mahdollisuuksia hyötyä siitä valtavasti, mutta se edellyttää ketteryyttä ja johdonmukaista satsaamista tutkimus- ja kehitystoimintaan.

 

Suomen kehityspolitiikan painopisteet kiinnittyvät tiiviisti YK:ssa hyväksyttyihin Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteisiin. Kaikkein tuloksellisinta työ on ollut silloin, kun Suomen rahalliseen tukeen on yhdistynyt poliittinen vuoropuhelu ja vaikuttaminen. Kehitysyhteistyön vaikuttavuus on yksi avainsana, jota olen korostanut työssäni säännönmukaisesti. Tässä suhteessa pyrimme löytämään myös uusia tapoja tehdä asioita ja pitämään kiinni siitä, mikä jo toimii. Perinteistä kehitysyhteistyötä tarvitaan jatkossakin, mutta se ei yksin riitä. Kuten EK:n juuri julkaistussa Afrikka-raportissa todetaan, kehitysavun rinnalla tulee keskittyä myös kaupankäyntiin ja yksityisiin investointeihin, joiden avulla positiiviset kehitysvaikutukset pystytään moninkertaistamaan. On keskeistä, että elinkeinoelämä ja yksityinen sektori saadaan nykyistä paremmin mukaan. Tämä tavoite ohjaa myös minun työtäni ministerinä.

 

Itse ajattelen, että Team Finland -työssä maakuva on kaiken kehikko. Parhaimmillaan maakuva vahvistaa investointeja, turismia ja vientiä. Myös hallitusohjelman kärkiteemat antavat sisältöä Suomen kansainväliseen narratiiviin. Esimerkiksi hiilineutraali Suomi vuoteen 2035 mennessä on kunnianhimoinen tavoite. Se vaatii koko kuntien, yritysten ja innovaatiotoiminnan mukaantuloa. Tämä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden nivoa Suomen ilmastoteot maakuvatyöhön. Suomi on valittu kaksi kertaa maailman onnellisemmaksi kansaksi. Mielestäni maakuvaamme kiinnittyvään onnellisuuteen kiteytyy paljon yhteiskuntamme kehityksen tarinaa, joka samalla kuvaa myös pohjoismaista brändiä. Me Suomessa olemme kautta vuosisatojen tottuneet ratkomaan asioita osin haastavissakin olosuhteissa esim. ilmastollisesti, nyt koetamme markkinoida, että Suomi ja suomalaiset yritykset voivat olla keskeisessä roolissa ratkomassa erilaisia haasteita globaalillakin tasolla.

Tieto:

Ville Skinnari, SDP

- Pelannut jääkiekkoa junioritasolta Aina miesten edustusjoukkueeseen asti. Harrastaa liikuntaa ja kulttuuria monipuolisesti.

- Perheeseen kuuluu liikunnanohjaaja vaimo ja kolme lasta.

- Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri.

- Kansanedustajana vuodesta 2015.

- Lahden kunnanvaltuustossa vuodesta 2012.

 

Tarja Arbélius

- Savon Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja ja Suomen Yrittäjien hallituksen jäsen.

- Lastensuojelualan yrittäjä ja erityistason perheterapeutti.

- Rakastaa luontoa ja eläinten hoitamista.

- Tarjalla on kaksi lasta ja neljä lastenlasta.

Sivustolla voi lukea Savon Yrittäjien YrittäjäSanomat-lehden juttuja Pohjois-Savon alueen yrittäjistä, työelämästä ja markkinoista. Sisältö on Savon Yrittäjien tuottamaa.

Yrittäjäsanomien näköislehteä voit lukea tästä!

Liity Yrittäjien verkostoon tästä!