Mainos: Jätekukko

Näin ryhdyin roskaajasta kuuliaiseksi kierrättäjäksi. Osa 1/3: Herätys

Mainos | Otsikon aloitushuudahdus palauttaa minut vuoteen 2014 ja ensikosketukseen kuopiolaisena roskantuottajana. Perheeni laskeutui Pirtin kaupunginosaan sukkuloimaan kolmijakoista arkea, joka tiivistyi tarhan, työpaikan ja supermarketin välille. Kelloa juostiin kiinni päivä toisensa perään.

Aloitetaan heti ensimmäisellä tunnustuksellani: Minulle jäte, kierrätys ja lajittelu olivat pitkään synonyymit kaatopaikalle. Olen se kaveri, jolle sekajäteastiat ovat joskus edustaneet mustaa aukkoa, jonne voi laittaa kaiken kissanhiekasta pattereihin. Tärkeintä, että roskat ovat poissa minun silmistäni.

Oman elämämme keskellä, me emme edes tiedosta näkymätöntä palvelusta, joka tapahtuu arkemme keskellä joka päivä. Pluh! Ja kaikki kuluttamamme vain maagisesti katoaa.

Asukastoimikunta – lajittelun aitiopaikka

Asukastoimikunnan värvärillä ei ollut tarpeeksi porukkaa. Näin minusta tuli toimikunnan sihteeri. Minulle kävi kuin pikkupoikien leikeissä. Olin se, joka ei ehtinyt juosta kulman taakse piiloon.

”Joutuminen” asukastoimikuntaan oli silmien avaus. Tajusin, miten paljon käytöksemme vaikuttaa jätemaksuihimme. Monella on virheellinen käsitys, että jätehuolto toimisi verovaroilla. Se ei pidä paikkansa.

Kuukauden lopun muuttopäivät näkyivät roskakatoksessa. Astioihin oli sullottu kaikki mahdollinen vanhasta kuntopyörästä verhotankoihin. Ehkä me olemme vain niin tottuneet tuohon mainitsemaani katoamistemppuun. Meille on sama, miten se tapahtuu. Sitten eräänä kauniina päivänä, kun laatikkoomme ilmestyy vuokrankorotuslappu, asia muuttuu.

Toimikunnassamme oli hyvin innokas, viitseliäs ja aktiivinen puheenjohtaja, joka järjesteli oloja kaikille mahdollisimman helpoksi. Kiitän häntä vielä hiljaa tänäkin päivänä, vaikka siinä hetkessä se vouhotus ärsytti. Lamput ja patterit kerättiin kootusti. Samoin vaarallinen jäte. Sitten lamppu- ja paristolaatikot kuskattiin kauppareissuilla pyörönkaaren markettiin ja vaarallinen jäte säännönmukaisesti Kuopion lajitteluasemalle.

Nykyisin vaarallisen jätteen voi tuoda myös säännöllisesti kiertävälle keräysautolle. Lamppuja ja pattereita kerää lähes kaikki niitä myyvät liikkeet ja myyntipisteet.

Elämämme kaupungin taajamassa päättyi vuonna 2019, kun silmiemme eteen tupsahti paratiisi maalta. Oli meidän vuoromme jättää Kuopion Pirtti ja muuttaa pois.

Kaupungista maalle – kimppaisäntänä, kierrättäjänä ja kompostoijana

Maatilamme on yksi kiinteistö kolmen kotitalouden sekajätekimpasta. Kimppa-astian isännyys siirtyi minulle kuin viestikapula seuraavan juoksijan kouraan. Se tuli talon mukana kaupanpäällisenä. Tontilla oli myös valmiina suuri kompostori. Alan olla vakuuttunut, että nämä sattumukset olivat jokin osoitus minun suuntaani.

Kimppa-astian hyöty on jaetut kustannukset. Omatoiminen kompostointi on tuplahyöty. Se tarkoittaa lähes 20 euron säästöä perusmaksusta ja erittäin elinvoimaista, ravinnerikasta multaa kasveille ja istutuksille.

Sekä kimpan perustamisen, että kompostointi-ilmoituksen voi tehdä helposti Omakukko-palvelussa. Asiointi on vienyt aina vain muutamia minuutteja aikaa ja neuvontaa on erittäin hyvin saatavilla mm. chat-palvelun kautta.

Lajittelu ja kierrätys rutiiniksi hampaanpesun rinnalle

Kaupunkielämä näytti minulle käytännössä, mikä meidän ihmisten ongelma on. Meillä on aina kiire, siisteys on näkymätön palvelus ja meiltä puuttuvat rutiinit.

Kiire saa meidät oikaisemaan lajittelussa ja kierrätyksessä. Emme edes tiedosta, kun tungemme roskapussiin sinne kuulumatonta tavaraa. Olemme juuri lähdössä töihin tai konserttiin ja meillä on niin vähän aikaa. Muuttopäivänä emme millään ehdi kaatopaikalle. Siispä jätämme vanhan astianpesukoneemme roskakatokseen.

Huomaisimme kyllä hyvin pian, jos jätehuolto ei toimisi. Kukaan ei keräisikään kaduille viskottuja tölkkejä, tyhjentäisi roska-astioita ja veisi jätekatokseen hylkäämiämme romuja pois.

Vertaan kierrätystä ja lajittelua mielelläni iltaisin tapahtuvaan hampaiden pesuun tai aamutoimiin. Ne ovat molemmat tapoja, jotka juurtuvat meidän arkeemme, kun toistamme niitä tarpeeksi kauan. Väitän, että nämä rutiinit toistuvat sinunkin elämässäsi hyvin tiedostamatta. Niiden eteen ei tarvitse muistia pinnistellä. Kaikki tapahtuu kuin Bill Murraylle Päiväni murmelina-elokuvassa.

Vannon sinulle, etten ole enää pitkään aikaan kokenut näkeväni vaivaa lajittelusta. Olen nykyisin kuin robotti, jonka parametri hoksaa: ”Ahaa, muovia! Muovinkierrätykseen”.

Täällä maaseudulla lajittelu korostuu, kun taikatemppu on kadonnut. Pihan poskeen nostettu rikkinäinen sohva ei katoa minnekään. Kerron sinulle seuraavassa osassa tarkemmin, miten meidän perheen kierrätys ja lajittelu toimivat, miten Jätekukko auttaa meitä siinä ja miten sinäkin voit helposti luoda oman systeemisi. Pääset samalla myös itse testaamaan hieman omaa kierrätys- ja lajittelutietämystäsi.

Seuraava osa Kyöstin kertomukseen ilmestyy 20.9.2021.

Jätekukko on 20-vuotisjuhlavuottaan viettävä kuntien omistama palveluyhtiö, joka tuottaa kaikki kiinteistön päivittäiseen jätehuoltoon liittyvät palvelut.

Kattaviin palveluihimme kuuluvat jätteenkuljetuspalvelut, jätehuollon palveluneuvonta, lajitteluasemat, Kuopion jätekeskus sekä Rinki-ekopisteverkostoa täydentävät ekopisteet. Jätekukon toimialue kattaa 15 kuntaa ja alueella on 215 000 asukasta.