Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

PariSuhdetta.

Mainos | Pari Suhdetta-palstalla esittelemme kiinnostavia pohjoissavolaisia ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella kimpassa keskenään. Juttusarjan aloittaa Kari ja Samuli Voutila, isä ja poika, mutta myös yhtiökumppanit ja työtoverit.

Samuli:

”Ensimmäinen lapsuusmuistoni isästä on lintutorniretkeltä. Kuljimme paljon yhdessä luonnossa. Olin lapsena erittäin vilkas, vauhtia oli enemmän kuin järkeä. Menin pää kolmantena jalkana joka paikkaan. Olen aina tykännyt pienen pojan perinteisistä harrastuksista: urheilusta, pallon perässä juoksemisesta ja puissa kiipeilemisestä. Jalkapallon aloitin jo viisivuotiaana erityisluvalla ja pelasin 16-vuotiaaksi. Aikuisiällä aloin rauhoittua ja nykyisin seuraan futista katsomosta.  

Kipinäni yrittäjyyteen syttyi, kun olin ehkä viidentoista. Mietin, että olisi kiva olla K-kauppias. Perhepiirillä on varmasti ollut vaikutusta asiaan. Äidin isällä on isännöintitoimisto, jossa hän yhä 90-vuotiaana paiskii töitä. Toisella ukilla oli tilintarkastustoimisto päätyön ohessa ja hänen isänsä oli kauppiaana Kuopiossa. Myös enoni on yrittäjä, yrittäjyys on meillä verenperintöä.

Työskentely isän kanssa on ollut yllättävänkin helppoa, koska intressit ovat yhtäläiset. Olen oppinut isältäni pitkäjänteisyyttä, visionäärisyyttä ja kykyä keskittyä oikeisiin asioihin. Toivon, että isä pystyisi siirtämään elämänkokemustaan seuraavalle sukupolvelle, mutta toivon myös malttia keskittyä jossain vaiheessa ukkiasioihin. Hänen isoisänsä jäi 96-vuotiaana eläkkeelle, joten luulen, että oma poikani ennättää tulla työelämään ennen isän eläköitymistä. 

Kun oma poikani syntyi, huomasin tekeväni asioita samalla tavalla kuin isä teki. Ne ovat hyväksi havaittuja juttuja. Myös tietyt puheenpainotukset on isältä opittuja. Suurin eroavuutemme on, että minä olen suoraviivaisempi, reserviupseeri kun olen, päätöksiä tehdään ja sitten mennään. Isä on harkitsevampi. Parasta Karissa on, että hän on minun isäni. Hän on aina ollut perhekeskeinen, se on näkynyt lapsuudesta asti. Haluankin kiittää maailman parasta isää ja hyvää yhtiökumppania. Olen tosi kiitollinen siitä, että isä lähti mukaan yritykseeni. Olipa asia mikä tahansa, aina voin soittaa hänelle.”

Kari:

”Samulin lapsuutta voi kuvata yhdellä sanalla: vauhti. Hän oli äärimmäisen vilkas ja energinen lapsi, jolla oli joka paikkaan todella kiire. Kun Samuli oppi kävelemään, hän ei malttanut syödä paikallaan, vaan pomppi yhdellä jalalla pöydän ympäri ja joka toisella kierroksella otti lusikallisen lautaselta, joka osui joko suuhun tai seinään. Samulissa yhdistyy energisyys ja todella voimakas sosiaalisuus. Hän on aina ollut äärimmäisen hyvä verkostoitumaan. Kun asuimme Porissa Reposaarella, Samuli saattoi kutsua kaikki saaren lapset syömään meille. Hän oli aamusta iltaan menossa, välillä pelkissä kumisaappaissa ja yöpuvussa.

Peruskoulun jälkeen Samuli aloitti Liikemiesten kauppaopiston Helsingissä. Silloin huomasin ensimmäisen kerran, että hänellä on halua ryhtyä yrittäjäksi. Samulin äidin ja minun suvussani on ollut yrittäjiä. Isoisälläni oli Kauppa-Aitta nykyisen Aapelin kohdalla Kuopiossa ja hänen äitinsä on ollut kyläkuppari eli yrittäjä hänkin. Isäni toimi sivutoimisena tilintarkastusyrittäjänä. Samulin edustaa sukumme viidettä yrittäjäsukupolvea.

Yhteistyömme on muuttunut vuosien varrella. Alussa meillä oli enemmän isä-poikasuhde, nyt olemme työkavereita. Vapaa ajalla olemme yhä isä ja poika, mutta työroolissa olemme tasavertaisia ammattilaisia. Näin ainakin toivon. Meitä yhdistää tietynlainen peruslevottomuus, pitää olla monta rautaa tulessa. Se pitää liikkeellä ja mielenkiinnon yllä. Poliittisella kartalla olemme kaukana toisistamme, mutta olemme viime vuosina siinäkin lähentyneet. Erilaisista mielipiteistä huolimatta olen ollut ylpeä siitä, että hän on halunnut vaikuttaa politiikassa.

Suurin Samulilta saamani asia viime vuosina on ollut hänen valtakunnallinen nuorten johtajien ja päättäjien verkosto. Olen oppinut häneltä myös periksiantamatonta asennetta asioissa, joissa itselläni alkaa usko loppua. Samulin energisyys tarttuu, kun hän sanoo, että nyt viedään tämä homma maaliin. Toivon, että hän säilyttää positiivisuutensa ja uskon itseensä. Parasta Samulissa on se, että hän minun lapseni. Isä-lapsi -suhde ei katoa koskaan. On hienoa nähdä, että elämä jatkuu hänessä ja hänen pojassaan.”

Samuli ja Kari Voutilan yhteinen harrastus on jalkapallo ja erityisesti KuPSin pelit.

Teksti: Sanna-Liisa Kiiskinen

Kuvat: Samuli Voutila