Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Debatti | Vapaaksi fossiilienergian kahleista – tapasimme ministerin ja kansanedustajan

Mainos | Ukrainan sota on tehnyt uudet energiaratkaisut ajankohtaiseksi. Ne ovat osa vihreää siirtymää, jossa tavoitteena on nostaa Suomi maailman kärkimaaksi vety- ja kiertotaloudessa, päästöttömissä energiajärjestelmissä ja muissa ilmasto- ja ympäristöratkaisuissa. Kysyimme ministeri Krista Mikkoselta (vihr) ja kansanedustaja Markku Eestilältä (kok), millä aikataululla ja millä keinoin vihreässä siirtymässä onnistutaan. Haastattelu on tehty keväällä 2022.

Millä aikataululla vihreä siirtymä tulee toteuttaa?

KM: Vihreä siirtymä on jo hyvässä vauhdissa Suomessa, ja se on toteutettava mahdollisimman pian. On tehtävä työtä, että pääsemme irti fossiilista polttoaineista ja lisäämme kiertotaloutta, vähäpäästöisiä innovaatioita ja luontopohjaisia ratkaisuja. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maataloudessa lanta kierrätetään ja hyödynnetään biokaasuksi ja ravinteiksi.

ME: Vuoteen 2050 mennessä, sillä Suomen hiilineutraliteettitavoite vuonna 2035 on epärealistinen. Esimerkiksi sähköautojen akut ja tuulimyllyt vaativat maametalleja, eikä vihreä siirtymä onnistu ilman merkittävää kaivosteollisuuden lisäämistä. Tähän ei kuitenkaan olla Euroopassa ja Suomessa valmiita, vaan vaikeutetaan malminetsintää ja kaivoksien perustamista samalla kun luontoon, ilmastoon ja ympäristöön liittyvää valitusoikeutta lisätään. Ristiriita on valtava.

Mitä vihreä siirtymä tarkoittaa Itä-Suomen ja Pohjois-Savon maakunnille ja niiden talouskehitykselle?

KM: Vihreä siirtymä on mahdollisuus, joka luo uusia työpaikkoja. Pohjois-Savossa on suunnitteilla uusiutuvan energian hajautettua tuotantoa, kuten uusia biokaasulaitoksia, tuulivoimaloita ja aurinkovoimala, jotka tuovat työpaikkoja. On myös paljon osaamista metalliteollisuudessa, jossa voidaan valmistaa energiatehokasta teknologiaa edistäviä tuotteita. Metsän käytössä kysyntää on korkeamman jalostusasteen tuotteille.

ME: Metsähake määriteltiin alustavasti EU:ssa kestämättömäksi. Myös turvepeltoja esitetään pois viljelystä, vaikka ruokapula uhkaa. Liian tiukalla sääntelyllä vaikeutetaan Itä-Suomen metsäteollisuutta ja energian- sekä ruuantuotantoa. Myös logistiikkakulut nousevat, sillä inflaatio runtelee pahiten itäsuomalaisia pitkien etäisyyksien maakuntia.

Kuka maksaa Suomessa vihreän siirtymän?

KM: Vihreä siirtymä maksaa nopeasti itsensä takaisin. Itse asiassa tulee paljon kalliimmaksi jäädä fossiilienergian vangiksi. EU:n elpymisvälineen avulla vauhditetaan vihreää siirtymää ja kestävää kasvua. Sen myötä on paljon erilaisia investointitukia yritysten vihreän siirtymän toteuttamiseen.

ME: Valtio velkaantumalla lisää. Maksajina ovat kuluttajat ja yritykset veroina. Olisi panostettava yksityisiin investointeihin, tuotekehitykseen, tutkimukseen ja innovaatioihin, mutta hallitus luottaa keppiin, kieltoihin ja julkisen sektorin toimenpiteisiin. Rahat eivät riitä, jos painopiste on koko ajan luonnonsuojelun rahojen lisäämisessä. On strateginen virhe lisätä laajoja valitusoikeuksia, koska silloin isot investoinnit, kuten tuulivoimalat myöhästyvät vuosia.

Mikä on kotimaisen energian rooli vihreässä siirtymässä?

KM: Kotimaisella puhtaalla energialla on todella suuri rooli, kun halutaan irti fossiilisista polttoaineista. Kotimainen uusiutuva energia, kuten tuuli- ja aurinkovoima ovat yhä houkuttelevampia vaihtoehtoja, samoin kuin jätteistä tehdyn biokaasun, hukkalämmön ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen energiantuotannossa. Energian osalta on myös hyvä aina muistaa energiatehokkuuden ja -säästön edistäminen.

ME: Kotimainen energia ei ole arvossa. Turvetta vihataan, vaikka energian nousevat hinnat uhkaavat yritystoimintaa ja jopa yhteiskuntarauhaa. Samalla viennille tärkeää puuta menee polttoon. Turve on nähtävä osana vihreää siirtymää, kunnes uusiutuva energia saavuttaa riittävän tason. Liika kiire syö kilpailukykyämme. EU on määrittelemässä myös metsähakkeen ei-kestäväksi energiaksi, vaikka REPowerEU-suunnitelmassa tavoitellaan 45 prosentin määrää uusiutuvaa energiaa Euroopassa. Ristiriita on käsittämätön.

Vauhdittaako vai hidastaako Ukrainan sota ja sen vaikutukset vihreää siirtymä?

KM: Sota on vauhdittanut fossiilisesta energiasta eroon pääsyä. Sota on tehnyt myös näkyväksi sen, miten riippuvaisia olemme tällä hetkellä fossiilisesta energiasta, ja kuinka energiapolitiikka on osa turvallisuuspolitiikkaa. Sota vauhdittaa erilaisia puhtaita energiainvestointeja ja kiertotaloutta, kun Venäjältä tuoduille raaka-aineille etsitään kierrätysvaihtoehtoja.

ME: Väitetään vauhdittavan, mutta emme tiedä sodan kerrannaisvaikutuksia. Edessä voi olla nälänhätä, kansainvaellukset ja stagflaatio, jossa talouskasvu on hidasta tai pysähtyy, inflaatio jyllää ja työttömyys kasvaa. Näissä olosuhteissa vihreä siirtymä on toissijainen murhe. Jos teollisuutemme ei saa tarpeeksi puuta laman kourissa käyttöönsä, on poltettava turvetta ja jopa helposti varastoitavaa kivihiiltä, jotta kaukolämmön hinta ei nouse pilviin.

Miten turvataan energian häiriötön saatavuus, kilpailukykyinen hinta ja ympäristöystävällisyys seuraavien parin vuoden aikana?

KM: Haaste on iso, sillä vie aikaa, ennen kuin nyt käynnistyvät uudet energiainvestoinnit valmistuvat. Valtio on etsinyt siirtymäratkaisuja, esimerkiksi maakaasun osalta LNG:n, eli nesteytetyn maakaasun ja biokaasun käyttöä. Hallitus on jo tehnyt päätöksiä, joilla helpotetaan yrityksiä, maataloutta ja kotitalouksia nousevissa energiakustannuksissa. Olemme tarjonneet tukia kotitalouksille fossiilisen öljylämmityksen vaihtamiseen vähäpäästöisempiin lämmitysjärjestelmiin, ja opintotuessa ja eläkkeissä on tehty indeksikorotuksia. Parhaillaan hallituksessa pohdimme, mitä muita tukitoimia tarvitaan.

ME: Käyttämällä turvetta seuraavana vuosikymmenenä ja varmistamalla metsäteollisuuden ja sahojen kilpailukyky. Sieltähän poltettava biomassa tulee. On panostettava ennen kaikkea hyvään metsänhoitoon, jotta metsien tuleva kasvu maksimoidaan. Ehkä nyt on Ukrainan sodan takia unohdettava vihreä siirtymä ja ilmastotoimet hetkeksi ja keskittyä selviytymään vaikeista ajoista.

Mitkä asiat ovat yrityksissä tärkeimpiä painopistealueita vihreän siirtymän edistämiseksi?

KM: Vihreä siirtymä koskee kaikkia toimialoja ja kaikkia yrityksiä. Yritykset voivat parantaa energiatehokkuuttaan, sähköistää prosessejaan, käyttää fossiilitonta sähköä, edistää kiertotaloutta ja käyttää raaka-aineita uudelleen. Riippuu yrityksestä, mitkä toimet ovat vaikuttavimpia. Hiilijalanjäljen rinnalle on tullut myös hiilikädenjälki. Se tarkoittaa yrityksen toiminnan aiheuttamaa myönteistä ilmastovaikutusta, eli sitä, kuinka yrityksen asiakas voi vähentää hiilijalanjälkeään käyttämällä yrityksen tuotetta.

ME: Investoidaan uusiin, puhtaisiin teknologioihin, tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin.

Mikä on kuluttajan rooli vihreässä siirtymässä?

KM: Ilmastokriisissä isoin vastuu on päättäjien harteilla. Päättäjien tehtävä on luoda rakenteet, jossa ilmasto- ja ympäristöystävälliset vaihtoehdot ovat aina edullisempia ja helpompia. Toki yksittäinen kuluttaja voi esimerkiksi suosia joukkoliikennettä ja pyöräilyä, valita vähäpäästöisen auton, säästää energian ja käyttää ruokavaliossaan paljon kasviksia.

ME: Jokainen voi tehdä valintoja, jotka edistävät luonnonsuojelua, puhtaampaa ympäristöä ja päästöjen vähentämistä. Toki rajansa sillä on, sillä Itä-Suomen julkinen liikenne toimii huonosti lukuun ottamatta joitakin isompia kaupunkeja. Omaa autoa siis tarvitaan. Sähköautot eivät ole kaikkien ulottuvilla, eikä niitä edes saa tällä hetkellä ostettua komponenttipulan takia.

Natolla on ennakoitu olevan Suomen teollisuutta ja teknologiaa vauhdittava merkitys yritysten liiketoiminnan kannalta. Pitääkö tämä paikkansa?

KM: Nato voi tuoda vakautta ja parantaa Suomen houkuttelevuutta ulkomaisten yritysten investointiympäristönä. Natolla on myös oma innovaatioteknologiarahasto, jota Suomi jäsenmaana voisi hyödyntää

ME: Yritykset hylkäävät nyt Venäjän. Jää nähtäväksi, näkyykö se positiivisena investointiaaltona esimerkiksi Itä-Suomessa. Nato vähentää Suomen maariskiä kansainvälisten investointien suhteen, joten se saattaa lisätä investointeja. Vaikea tosin on nähdä, että Nato-jäsenyys sinänsä muuttaisi toimintaympäristöä kovinkaan paljon, sillä olemme jo kauan olleet Naton kynnyksellä.

Teksti: Pirjo Tiihonen, Kuvat: Elsa Jokinen