Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

PariSuhdetta

Mainos | PariSuhdetta-palstalla esittelemme kiinnostavia pohjoissavolaisia ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella kimpassa keskenään. Jouni ja Anna-Claudia Somero ovat isä ja tytär, jotka ovat myös yhdessä esiintyviä taiteilijoita.

Anna-Claudia

” Vanhempani muuttivat Saksasta Suomeen juuri ennen syntymääni. Olin noin kolmevuotias, kun istuin iskän sylissä hänen soittaessaan pianoa. Olen ollut lapsesta saakka taiteellinen ja tykkännyt esiintyä. Koska olin ainut lapsi, piti itse keksiä kaikenlaisia leikkejä. Tein ruokailuvälineistä ja shampoopulloista kuoroja ja toimin itse kuoronjohtajana. Pehmolelujeni kanssa tein näytelmiä ja isompana lauloin taskulamppu mikrofonina.

Musiikki on aina kuulunut elämääni. Kotona kuulin musiikkia koko ajan ja olen ollut iskän keikoilla ja konserteissa mukana. Keikoilla opin esiintymiseen liittyviä asioita, joita ei voi koulussa oppia. Aloitin huilun soiton 9-vuotiaana. Tein valinnan viulun, pianon ja huilun välillä ja onnekseni huiluun löytyi opettaja. Olen tyytyväinen valintaani, sillä huilu on sielukas ja ihana instrumentti. Suoritin musiikkiopiston päättötodistuksen pääaineenani huilu.

Jossain vaiheessa ajattelin, etten missään tapauksessa halua tälle alalle. Korona-aika oli minulle kuitenkin sikäli hyvää aikaa, että sain rauhassa pohdiskella asioita ja palaset loksahtivat paikoilleen. Iskä ehdotti, että tulisin vierailijaksi hänen streamiinsä ja siinä itselleni kirkastui, että haluan viihdyttää ihmisiä. Nyt esiinnymme yhdessä ja minusta se on tosi ihanaa. Iskä on tuki ja turva pianon ääressä. Vaikka mitä tapahtuisi, niin tilanne luovitaan sopivaksi.

Olen oppinut iskältä periksiantamattomuutta. Jos hän on päättänyt tehdä jotain, niin hän myös tekee. Häntä ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat, hänellä on coolia asennetta. Olen itse aiemmin ollut liikaa miellyttäjä, iskä on juuri päinvastainen. Meillä on samanlainen ajattelutapa ja samoja kiinnostuksen kohteita kuten esimerkiksi True Crime -jutut. Olemme molemmat introvertteja, mutta minä tykkään olla ihmisten parissa enemmän ja tutustua uusiin ihmisiin.

Iskä on supertyömyyrä. Elämä pyörii musiikin ympärillä eikä hän osaa pitää vapaata. Siinä hän voisi välillä vähän löysätä. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä oikein valoisalta. Haaveeni on, että saisin elätettyä itseni musiikilla ja tehtyä uran, mistä voin olla ylpeä ja kertoa lapsenlapsilleni. Kun uskoo itseensä ja unelmiinsa, ne toteutuvat ennemmin tai myöhemmin.”

Jouni

”Olin Anna-Claudian synnytyksessä mukana ensikertalaisena, enkä ollut tajunnut syödä mitään. Kun H-hetki lähestyi ja kanyyliä laitettiin äidin käteen, minulta meni taju. Kun virkosin, lapsi oli jo maailmassa. Minulta jäivät jännimmät hetket näkemättä.

Anna-Claudia oli pienenä haaveilija, esteetikko ja romantikko. Hän meikkasi tusseilla nuken naamoja ja mallaili äitinsä koruja ja hienoja vaatteita. Hän on ollut pienestä lähtien myös musikaalinen. Kun soittimen valinta tuli eteen, me halusimme hänen soittavan viulua, koska piano oli aina varattuna. Lopulta soittimeksi valikoitui huilu ihan käytännön syystä: hän ei sietänyt viulun ääntä.

Olin paljon menossa, kun Anna-Claudia oli pieni, eikä minulla ollut hänelle aikaa. Siksi yhteiset esiintymiset ovat olleet mahtavia monessakin suhteessa. Hän on aivan pienestä asti pyörinyt mukana ja oppinut monia asioita. Itseltäni on päässyt unohtumaan, että jos jotakin haluaa ja pyrkii päämäärään, siihen myös pääsee. Anna-Claudian tie ei ole ollut helppo, mutta hän on kuitenkin ponnistanut eteenpäin. Viimeisen parin vuoden aikana kehitys on ollut huimaa.

Ärsyynnyn, jos tavarat ovat hukassa tai sekaisin. Kun olemme Anna-Claudian kanssa yhdessä reissussa, hän levittelee tavarat ympäriinsä ja kohta minunkin tavarani ovat ympäri lattioita. Kotinsa siisteydestä hän kyllä on erittäin tarkka. Anna-Claudiasta on tullut sosiaalisempi ja hänellä on kavereita. Minä puolestaan olen muuttunut entistä enemmän epäsosiaalisemmaksi ja vähätkin kaverit ovat kadonneet. Piano soittimena vaatii yksinoloa, siinä harjoitellaan yksin ja esiinnytään yksin.

Anna-Claudia on empaattinen kaikenlaisia ihmisiä kohtaan. Se on tosi hieno piirre tässä kovassa ja kummallisessa maailmassa. Anna-Claudia on tiensä alussa, minulle tuli viime vuonna 40 vuotta ensikonsertista. Musiikkibisnes on muuttunut totaalisesti ja menestyminen on monesta asiasta kiinni. Yritin kertoa Anna-Claudialle kaikki kauhukuvat, muttei se auttanut. Hänellä on tekemiseen kova palo ja lavalla hän on kuin kotonaan.

Tavoitteenamme on tehdä hänen nimeään tunnetuksi esiintymällä eri paikoissa. Itse haaveilen, että voin jäädä hyvässä kunnossa eläkkeelle. Vaikka olen konsertoinut 40 maassa, konserttimatkat eivät ole turistimatkoja. Olisi kiva matkustaa turistina katsomassa maailmaa.”

Teksti: Sanna-Liisa Kiiskinen, Kuvat: Emilia Honkanen