Tokmannin perustaja Kyösti Kakkonen on nähnyt kaupan alan muutoksen viimeisen neljän vuosikymmenen aikana. ”Kansainvälistyminen on suomalaisille kaupanalan toimijoille vaikeaa, mutta uskon, että lähikaupat pysyvät pienillä paikkakunnilla”
Mainos | Perustimme veljeni Karin kanssa Tokmannin vuonna 1989. Alussa otettiin tukevasti velkaa ja lähdettiin rohkeasti liikkeelle. Myöhempinä vuosina toiminta ja kehittäminen pohjautui tulorahoitukseen. Kun miettii matkaa 1980-luvulta tähän päivään, niin onhan siinä mannerlaatat rutisseet. On ollut isoja rakennemuutoksia ja omistajien välisiä näkemyseroja. Kun luovuimme Tokmannista yrityskauppojen myötä vuonna 2012, se työllisti 3000 työntekijää ja liikevaihto oli yli 600 M€.
Siitä olen ylpeä, miten loimme halpakauppabrändin toimintamallin ja polun pörssilistautumiselle lähes nollasta. Onhan se ollut huikea kasvu- ja onnistumistarina. Ja varsinkin, kun kasvatetaan myyntiä valmiiksi kypsillä markkinoilla. Siinä joutui yrittäjänä olemaan monitaituri. Minäkin ostelin juristin koulutuksella naisten rintaliivejä - pystyn muuten vieläkin sanomaan kuppikoon silmämääräisesti – ja ajoin vuodessa enemmän kuin taksikuskit. Menestyksen takana on ollut sopeutuminen ja ennakkoluulottomuus hullunrohkean uskalluksen lisäksi. Olin vahva persoona. Jos jotain sovitaan, se myös toteutetaan. Päätöksen jälkeen ryhdytään töihin. Aika ylpeä olen myös siitä, että meillä oli hyvä henkilöstöpolitiikka. Kuulin monien sanovan, että ovat ”Kyöstillä töissä”, Tokmanni personoitui minuun.
Olosuhdeviidakko lisää haasteita
Suomessa on ollut lamoja aiemminkin, 1990-luvun alussa ja 2008 vuoden kriisi. Palvelusektorilla pitää osata lukea olosuhdeviidakkoa. En tiedä, onko siunaus vai kirous, kun ollaan eurossa. Nyt pitäisi tehdä sisäinen devalvaatio, koska työn hinta on määräävä tekijä palvelusektorilla. Kauppiaana sanoisin myös että, aukioloaikojen vapautuminen oli ihan höpönhöpöä. Se ei lisännyt volyymiä, mutta se lisäsi kustannuksia. Erikoispalveluja tuottavalta kauppiasparalta ryöstettiin viimeinen vapaapäivä. Se tappoi pienempiä yrityksiä, sillä työn hinta on kova. En vieläkään ymmärrä, miksi sunnuntaityöstä pitää maksaa kaksinkertainen palkka? Nyt meillä on ravintolat sunnuntaisin kiinni, kun turistit etsivät itselleen ruokapaikkaa. Isot automarketit hyötyivät aukiolojen laajennuksesta eniten, mutta se ei ole kuluttajan hyväksi, tarjonta kapenee ja palvelu heikkenee. Minä odotan aina palvelua. Lähikaupassa jo tietävät, että olen hankala asiakas.
Nykykuluttajan tietoisuus on lisääntynyt. Ostajat kiinnittävät huomiota, kestävyyteen ja kotimaisuuteen: tuotteita kierrätetään eikä heitetä pois ja käytetyistä tekstiileistä tehdään uusia kuituja. Puukuidut on hieno ja kestävä ratkaisu. Sitä kautta puuvillan käyttö vähenee ja pakkotyö loppuu. Mutta Suomessa toimivat ulkomaiset ketjut ovat ”kategoriakillereitä”.
Ne ovat suppean alan erikoisosaajia, jotka ovat ahneita rahalle ja tekevät hyvää tulosta ostamalla pitkiä sarjoja. Tuotteet tulevat Kiinasta, mutta millä tasolla siellä on eettisyys ja vastuullisuus? Valveutuneen kuluttajan kannattaisi kiinnittää tähän huomiota. Pohjoismaisten ketjujen on helppo toimia Suomessa, koska kulttuuri, kulutustottumukset ja makumaailma ovat samankaltaisia. Meillä on pitkät perinteet ja yhtenevät mitoitustaulukot. On turvallisempaa ja helpompaa ostaa ruotsalaiset kengät kuin esimerkiksi italialaiset, joiden koko ei vastaa pohjoismaista lestiä.
Ulkomainen liiketoimintaympäristö on suomalaisille vaikea
Meidän on vaikea kaupan alalla kansainvälistyä, sillä kulurakenne esimerkiksi päivittäistavarakaupan puolella on korkea. Olemme tottuneet hävyttömiin katteisiin, suomalainen kuluttaja maksaa lähes 15 % korkeampaa hintaa ruoasta. Näillä konseptoinneilla ja tällä mallilla ei pärjätä maailmalla. Mutta jos elintarvikekauppias ei pärjää Suomessa, on se osaamattomuutta tai kauppapaikka on huono.
Metsäteollisuus ja konepajateollisuus ovat pärjänneet kansainvälisesti, mutta siltikin kaupankäynti on kioskikauppaa kansainvälisessä mittakaavassa. Kesko on rämpinyt Ruotsissa, vaikka ostivat valmiin yrityksen. Musti ja Mirri ovat pärjänneet tuotteidensa avulla, ehkä kissan maku on sama Ruotsissa ja Suomessa. Me tutkimme Tokmannin aikaan Venäjän markkinoita, mutta todettiin, ettei sinne voi mennä. Maa on ihan sekamelska, liiketoimintaympäristö vaikea ja liikaa epävakaustekijöitä. Mutta jos yhdistetään suomalainen tuote ja ruotsalainen markkinointi, niin silloin voisi onnistua. Toivon, että suomalaista kauppaa voitaisiin edistää ulkomailla, siinä on paljon tehtävää.
Verkkokaupallakaan ei kansainvälistyminen ole helppoa. Verkon kautta myydään, mitä kuluttaja haluaa ostaa, mutta kuluttaja haluaa myös hypistellä. Verkko-ostamisessa on omat hankaluutensa: palauttamisen vaikeus, laatuerot, takuukysymykset ja muu epävarmuus. Ulkomaiset tuotteet ovat aina halvempia ja meillä vielä Posti toimittaa ilmaiseksi, logistiikka jää suomalaisten maksettavaksi. Verkko-ostamiseen liittyy paljon kilpailua vääristäviä tekijöitä.
Kaupunkikeskustoihin pitää päästä kulkemaan
Kaupan alan tulevaisuus on osittain yrittäjien omissa käsissä, mutta monet muutkin tekijät vaikuttavat kuten kaupunkikeskustan elinvoimaisuus, päästäänkö tulemaan keskustaan ja millä päästään. Meillä poliittiset puolueet päättävät kansalaisten tavasta liikkua, meidät pakotetaan liikkumaan polkupyörällä talvellakin. Eihän siinä ole mitään järkeä. Päätöksentekijöissä on viherhöpsöjä hifistelemässä ja erikoiskaupat kituvat, vuokrat ovat kovat, mutta asiakkaat eivät pääse paikalle. Eivät kaikki käytä julkisia. Saavutettavuus on ihan ykkösjuttu. Jos on rahaa käytössä, sitä käytetään. Verotuksellisesti olisi reiluinta, että alennetaan veroja kaikissa tuloluokissa, silloin ostovoima ja kulutus kasvavat. Tehdään kaupunkikeskustoista elämyskeskustoja, joissa ei ole pelkästään ravintoloita, vaan erilaista tekemistä eri ikäisille. Keskustoissa on työpaikkoja ja toimistoja ja siellä asuu korkeamman tuloluokan väkeä.
Stockmann on surkea esimerkki siitä, kun ei osata uudistua ajoissa. Surullinen seikkailu Venäjällä oli kuin hirttoköysi kaulaan. Itsekäs ja ylimielinen kulttuuri oli iskostunut koko talon väkeen ja vastuullinen johtajuus puuttui. Olen ollut ostajana ja vieraillut sadassa maassa. Siellä helposti sortuu velvoiteostamiseen, kun Rolls Royce tulee hakemaan ja tavarantoimittaja maksaa hotellit. Vaatii luonnetta sanoa, ettei tämä tuote käy meille. Stockalaiset halusivat säilyttää statuksensa, kaikki oli ylimitoitettua, väärinkäyttivät vanhaa hyvää asemaansa. Lisäksi oli heikko hallitus, jolla ei ollut kaupallista kokemusta ja uudistumisen kulttuuri katosi. Onnistumisia oli Hullut päivät. Se oli hieno esimerkki siitä, miten tavaratalosta tuli helsinkiläisten olohuone. Olisi pitänyt houkutella maailman brändejä, mutta ei jaksettu ahertaa ja se on surullista. Stockmannilla oli myös Hobby Hall. Olisivat laittaneet kuvaston nettiin ja kehittäneet tuotevalikoimaa, niin siinä olisi ollut suomalainen verkkokauppa, joka olisi menestynyt.
Kauppaneuvos Kyösti Kakkonen
Unkarin kunniakonsuli, enkelisijoittaja
Syntynyt Kiihtelysvaarassa, asuu sekä Joensuussa Pyhäselän rannalla että Helsingin Bulevardilla.
Perheeseen kuuluu kaksi aikuista tytärtä, puoliso KTT Julianna Borsos ja chihuahua Sir Piki.
Perusti veljensä Kari Kakkosen kanssa Tokmannin 1989, joka kasvoi yrityskauppojen myötä Suomen suurimmaksi halpakauppaketjuksi. Jättäytyi pois toiminnasta vuonna 2012.
Toiminut sen jälkeen muun muassa start up -sijoittajana, yli kymmenen pörssiyhtiön suurimpana omistajana ja kiinteistösijoittajana.
On tunnettu design-taiteen keräilijä ja omistaa yhden Suomen ja maailman merkittävimmistä lasi- ja keramiikkakokoelmista.
Harrastaa golfia, metsästystä, taidetta ja kulttuuria.
Poliitikoille enemmän painetta
Kyösti Kakkonen uskoo, että pienillä paikkakunnilla päivittäistavarakaupat ja korttelikaupat säilyvät, mutta erikoistavarakaupoista hän on enemmän huolissaan.
- Verkkokauppa ei tuo maitotölkkejä kotiin. Aina tarvitaan jotain pientä ja äkkiä tulee ostettua muutama kassi tavaraa. Enemmän olen huolissani erikoistavarakauppojen säilymisestä. Pitäisi löytää ne paikalliset ominaisuudet, joita ei muilla ole. Nykyisin esimerkiksi kaikki leivät ovat Virossa pakastettuja pötkylöitä, joista paistettaessa tulee leivän tuoksu, mutta maku puuttuu.
Yksi iso mahdollisuus on hänen mielestään myös ilmaston lämpeneminen. Suomi pystyy tarjoamaan hyvän kesän Euroopan helteessä kärvisteleville. Itä-Suomessa on puhdas luonto, paljon vesistöjä ja se sijaitsee Euroopan itäisimmässä kolkassa.
- Tähän kannattaa panostaa. Matkailuun nyt iso hyrrä pyörimään yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Yhteistyöstä kaikki hyötyvät jossakin vaiheessa.
Hän painottaa myös turvallisuusnäkökulmaa. On tärkeää, että toimintoja on Itä-Suomessa ja se pidetään asuttuna, mutta infra pitää saada kuntoon. Kansainväliset yritykset ja turistit tarvitsevat kulkuyhteyksiä.
- Nopea junayhteys Joensuuhun ja Kuopioon ja lentoyhteydet kuntoon. Helsingin ei tarvitse saada kaikkea, Rooman valtakunnassakin oli erityisveroalueita. Itä-Suomi voisi saada verohelpotuksia, se houkuttelisi osaajia ja asukkaita. Nyt vain poliitikoille enemmän painetta ja yhdessä tekemistä hyvällä fiiliksellä.
Teksti Sanna-Liisa Kiiskinen Kuvat Rauno Träskelin