Kuopion nailonsukkamurhista 50 vuotta - 30 pelon päivää

Nailonsukkamurhat puhuttivat ja pelottivat Kuopiossa 50 vuotta sitten. Tapausta käsiteltiin laajasti eri medioissa. Savon Sanomat julkaisi aihetta käsitteleviä juttuja Muistojen Kuopio -lehdessä keväällä 2013. Nyt jutut julkaistaan myös verkossa.

Maanantaina joulukuun 7. päivä kuopiolaisen konsulentin Terttu Mikkosen piti olla esittelemässä kotitaloustuotteita Nilsiässä. Sinne häntä ei kuulunut.

Tiistaina Terttua odotetaan työpaikalleen – turhaan. Ilmoittamaton poissaolo ei kuulu säntillisen 26-vuotiaan konsulentin tapoihin.

Työpaikalta soitetaan vuokranantajalle, jonka alivuokralaisena Terttu asuu Puistokatu 4:ssä. Huoneeseen johtaa erillinen ovi porraskäytävästä. Vuokranantaja ei tiedä Tertun liikkeistä.

Kaksi naista työpaikalta lähtee Puistokadulle. Ovikellon soittoon ei vastata. Seuraavaksi kuudenteen kerrokseen nousee kaksi miestä työpaikalta. Talonmies avaa pyynnöstä oven. Nenään tulvahtaa mädäntyneen haju. Ovelle näkyy vuode, jossa makaa peittoihin käärittynä ruumis.

Kello on vartin yli kymmenen tiistaina joulukuun 8. päivä vuonna 1964.

 

Peitteisiin on kääritty alaston Terttu Mikkonen. Kaulan ympärille on kierretty tiukkaan solmuun kaksi naisten nailonsukkaa. Vuoteessa on veriläikkiä. Kaupunginlääkäri toteaa Tertun kuolleeksi. Rannekello on pysähtynyt 00.46.

Pienen huoneen lattialla on kukkaruukku kumollaan, verhot tiukasti vedettyinä ikkunaan. Pöydässä on kahvikattaus kahdelle, yksi torttu syöty. Eteisen lattialla on kirjelappu: ”Terttu. Olen käynyt. En tosin kerinnyt ajoissa. Sylvi.”

Sylvi on Tertun ystävätär. Sylvin piti tulla sunnuntaina aamupäivällä, mutta hän tuli vasta kello 13, sitten kello 15, kello 18 ja kello 21. Ovi pysyi suljettuna ja verhot ikkunassa, vaikka Terttu ei sulkenut verhoja koskaan.

Ajoissakin ennättäminen olisi ollut myöhäistä. Terttu oli silloin jo kuollut.

 

Kuopiolaisneitonen tavattiin hengettömänä, kertoo Savon Sanomat etusivullaan keskiviikkoaamuna.

Iltapäivällä poliisi menee Tertun työpaikalle ja pidättää hiljattain taloon tulleen varastomiehen epäiltynä murhasta. Sylvi tiesi, että miehen piti mennä lauantai-iltana Tertun luokse kello 19.

Varastomies myöntää istuneensa Tertun kanssa lauantaina iltapäivällä olutravintolassa reilun tunnin. Illan treffit ja Tertun surman mies kiistää. Hän sanoo olleensa kahden tuntemattoman miehen seurassa ravintoloissa.

Poliisi jakaa tiedotusvälineille tietoja pidätetystä: palvellut aiemmin kersanttina armeijassa, käynyt keskikoulun, hyvät työtodistukset...

Huhut alkavat kiertää: oikea murhaaja kävelee vapaalla jalalla, varastomieheltä puuttuu murhan motiivi, mustasukkaisuusdraama...

Huhujen myötä pelko alkaa laskeutua kaupunkiin. Puistokadun varrella asuvat naiset pyytävät tuttaviaan seurakseen ja turvakseen.

 

Viikon kuluttua Tertun löytymisestä poliisi paljastaa pidätetyn nimen. Viljo Patrosen, 23, henkilöllisyystiedot kuvineen leviävät läpi valtakunnan.

Entiset varuskuntakaverit luonnehtivat sonkajärveläislähtöistä Patrosta ”komeaksi, naisten suosimaksi ja ravintoloita harrastavaksi”. Kanta-aliupseerikurssia mies ei saanut suoritetuksi.

Patronen myöntää, että Tertulle oli saattanut syntyä ravintolassa käsitys, että hän tulisi illalla tämän luokse. Patronen meni kuitenkin ravintolakierroksen päätteeksi yöksi toisen naisen asuntoon. Ne poliisi saa varmistetuksi. Enää Patrosen liikkumiseen jää sunnuntaille kaksi aukkoa: kello 6–14 ja 15–17.

Lehtijutut poikivat uusia vihjeitä, mutta eivät läpimurtoa.

 

Yhdeksän päivää on kulunut Tertun löytymisestä, kun poliisi vaihtaa tiedottajaa. Tutkimuksia johtanut lääninkomisario Tauno Räisänen siirtyy syrjään. Tiedotuksesta vastaa vast’edes lääninsyyttäjä, vt. poliisitarkastaja Erkki Vahronen.

Ensi töikseen Vahronen tiedottaa, että tutkimusten tuloksista ei tiedoteta. Päivät kuluvat, viranomaiset panttaavat tietojaan, keskusrikospoliisi komentaa Helsingistä lisävoimia, Patronen vakuuttaa syyttömyyttään.

Tulee joulun aatonaatto. Poliisin on nostettava kätensä ja vapautettava Patronen. Vangitsemisen perusteita ei löydy.

–?Kuulustelijani esiintyivät asiallisesti, eikä minua painostettu fyysisesti tai henkisesti, Patronen kertoo Savon Sanomille vapauduttuaan lähes 15 vuorokauden jälkeen.

Patronen lähtee jouluksi äitinsä luokse Sonkajärvelle. Tutkinta jatkuu, vuosi vaihtuu.

 

Sunnuntaina tammikuun 3. päivä Hapelähteenkatu 7:n isännöitsijän parranajo keskeytyy, kun hän kuulee Laitisilta seinän takaa naisen älähdyksen. Perään kuuluu miehen ääni:

–?Voi jumalauta minkälainen nainen!

Äänet vaimenevat, isännöitsijä viimeistelee parranajon. Kello lähestyy puolta seitsemää illalla.

Parinkymmenen minuutin kuluttua Laitisten perhetuttu tulee Laitisten asuntoon. Ovet ovat lukitsematta mutta asunto tyhjä, nainen kummastelee. Hän huhuilee ja astuu yhteen huoneeseen. Lattialla makaa osittain riisuttuna Laitisten tytär. Kaulan ympärille on sidottu tiukkaan solmuun naisten nailonsukka.

Kauhistunut nainen juoksee läheiselle kioskille hälyttämään apua. Muutamassa minuutissa paikalla ovat ensimmäiset poliisit sekä Railin täti ja veli kaverinsa kanssa muutaman sadan metrin päästä tädin asunnolta. Kohta tulee kaupunginlääkäri. Hän toteaa, että 16-vuotias pakkaaja Raili Laitinen on kuollut.

Lattialla näkyvät veriset kamppailun jäljet. Sängyn alla lojuu rikoslehti Jerry Cotton: Voimahirmut valloillaan.

 

Kuristaja iski jälleen Kuopiossa, kertoo Savon Sanomat maanantaina etusivullaan.

Lähipäivät kauhu leviää kulovalkeana, ovien varmuusketjut loppuvat kaupoista, ovisilmien ja muiden turvavälineiden uhkaa käydä samoin. Poliisille tulvii satoja vihjeitä, tarinoita oudoista miehistä, naiset ovat peloissaan, poliisimestari rauhoittelee, kaupunginhallitus pohtii 2?000 markan ilmiantopalkkiota...

Kuopion sukkamurhaaja kiinni, kertoo viimein helpottavan uutisen perjantain Savon Sanomat, kun viides vuorokausi Railin kuolemasta on menossa.

Sitä uutista ei pääse lukemaan 17-vuotias Ilkka Veli Simeon Kivioja, Railin veljen kaveri, joka tuli ensimmäisten joukossa surmapaikalle. Kivioja on Kuopion poliisiaseman sellissä.

Poliisi oli pidättänyt Kiviojan kotoaan Kettulanlahdesta jo maanantaiyönä kello 3. Poliisi julkisti tiedon vasta, kun Kivioja oli tunnustanut Terttu Mikkosen ja Raili Laitisen surmat.

Kuukauden kestänyt kuopiolaisten kauhun aika oli päättynyt.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Suruviesti lehden ja television välityksellä

Kuristaja pohdiskeli työpaikallaan surmaajan motiivia