Aavesärky voi ajaa itsetuhoon

Viisaudenhammas poistetaan, mutta vielä vuoden jälkeenkin poistetun hampaan kohdalla tuntuu kipua. Aivan kuin hammas olisi edelleen paikoillaan ja siihen koskisi. Kyseessä on hermoperäinen kipu, aavesärky, joka tosin liitetään yleensä raajojen amputaatioon. Aavekipua voi kuitenkin esiintyä minkä tahansa kehon osan poistamisen jälkeen.

– Aavesärkyä on kuvattu esimerkiksi tilanteessa, jossa ihminen on menettänyt silmänsä. Olen myös tavannut muutaman potilaan, jolla hampaanpoiston jälkeen alkanut kipu on laajentunut kasvokivuksi, Kuopion yliopistollisen sairaalan kuntoutuksen palveluyksikön johtaja, ylilääkäri Olavi Airaksinen kertoo.

 

Amputaatiopotilaista keskimäärin joka toisella on Airaksisen mukaan jossain määrin aavesärkyä.

– Potilaat kuvaavat aavekivun hyvin tarkasti. Voi olla, että he kokevat kivun esimerkiksi tietyssä varpaassa tai sormessa. Kipu voi tuntua myös kramppeina jalassa, joka on poistettu aikaa sitten. Monet puhuvat ikään kuin kipu olisi sähköiskujen kaltaista tai se tuntuisi polttavina tai kylminä tuntemuksina.

Kuten mikä tahansa kipu myös aavekipu voi häiritä yöunta. Tuolloin vaarana on, että kipu pahenee, sillä ihminen aistii herkemmin ollessaan väsynyt.

– Uni on tärkeää hoitaa ensimmäiseksi kuntoon. Jos uni on häiriintynyt, ihmiset ovat kipeämpiä ja nukkuvat vielä huonommin. Noidankehä on valmis.

– Aavesärky vie harvoin ihmisen henkeä, mutta joskus se voi olla niin raastavaa, että potilaat ajautuvat itsetuhon tielle.

 

Tutkimusten mukaan aavekipua voi ilmetä todennäköisemmin, jos amputoitava kehon osa on ollut kivulias jo ennen toimenpidettä. Iällä tai sukupuolella ei sen sijaan ole merkitystä aavesärkyyn.

– Jos edeltävästi on ollut hyvin voimakasta kipua, keskushermostoon muodostuu muistijälki kivuliaasta raajasta. Vaikka raaja poistetaan, siitä huolimatta särky jää sinne, koska muistijälki on aivoissamme.

Suurin syy amputaatioihin on tällä hetkellä se, että potilaan verenkierto on vähitellen hiipunut, jolloin jalka on mennyt lopulta kuolioon.

– Useimmiten kyseessä on iäkäs potilas, jonka verisuonet ovat tukkeutuneet, jolloin verenkierto on hiipunut. Kyse voi olla esimerkiksi diabeteksen komplikaatiosta.

Airaksisen mukaan on olemassa tutkimusviitteitä siitä, että niillä, joilla jalka on mennyt pikku hiljaa kuolioon verenkierron hiipumisen takia ja jalka on jouduttu amputoimaan, näyttäisi olevan suurempi todennäköisyys saada aavesärkyä.

 

Aavesäryn ilmaantumiseen vaikuttaa myös se, miten nopeasti amputaatiotyngän suojaksi saadaan tiukka silikonipainesukka.

– Sidoksella voidaan hillitä sitä, ettei aavesärkyä tule tai jos särky on alkamassa, sidos lievittää sitä.

Sidoksen tehtävänä on myös muotoilla tynkää niin, että proteesi olisi helpompi laittaa.

– Sillä, kuinka nopeasti proteesi saadaan paikoilleen, on merkitystä aavesärkyyn.

Aavesärkyyn vaikuttaa myös se, miten terävästi hermo on katkaistu. Aavesäryn voi laukaista sekin, jos kosketusarkaa tynkätuppia kosketellaan. Myös leikattuun hermoon muodostunut hyvälaatuinen kasvain saattaa ärtyä ja laukaista amputaation jälkeisen aavesäryn joutuessaan kontaktiin proteesin kanssa.

 

Aavesärky on syytä ottaa yhtä vakavasti kuin mikä tahansa kipu.

Airaksisen mukaan kipu jää kuitenkin taustalle yleislääkäreiden peruskoulutuksessa, sillä kipu ei ole ”se seksikkäin alue, josta ollaan kiinnostuneita”. Tämä vaikuttaa siihen, että kroonisesta eli yli 3–6 kuukautta kestäneestä kivusta kärsivillä potilailla on kokemuksia siitä, että heitä ei oteta riittävän vakavasti lääkärin vastaanotolla.

– Näin varsinkin, jos potilas menee terveyskeskukseen yleislääkärin vastaanotolle ja sanoo: ”Minulla on aavesärkyä”, lääkäri saattaa sanoa: ”Voisit mennä jollekin toiselle lääkärille”. Siinä mielessä lääkäri on ehkä oikeassa, että jos alaa ei tunne, on viisasta ohjata potilas oikeaan paikkaan. Varmasti potilaalle syntyy myös kokemus, että häntä ei oteta vakavasti tai hänen kertomukseensa ei täysin uskota.

Airaksinen on mukana Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joka on pohtinut, miten kroonisen kivun kuntoutusta pitäisi järjestää.

– Mietintö on tarkoitus saada kevään aikana loppuun, jotta uusi hallituskin voisi ottaa siitä jotain oppia.

Akupunktiosta apua aavesärkyyn