Analyysi: Älä eksy käsitteisiin - Yle-kriisi ei kiteydy sananvapauteen vaan journalismiin

Uutisanalyysi

Ylen ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen kertoi keskiviikkona eronneensa Ylen palveluksesta. Eronen perusteli eroaan tuoreeltaan sekä Facebookissa että Twitterissä sananvapausperusteella: "Näkemyserot sananvapaudesta päätoimittajan kanssa ovat liian suuret", Eronen kirjoitti Twitterissä. Facebookissa Eronen kirjoitti näin: "Lopetan työni ajankohtaistoimituksen esimiehenä, sillä sananvapauttani on rajoitettu. En pysty täällä tekemään työtäni omien arvojeni ja journalistin ohjeiden mukaan."

Jos viime vuosien politiikan käsitteistä tehtäisiin esiintymistiheysanalyysiä, olisi sananvapaus varmasti kärkipäässä. Samalla sananvapaus-käsitettä on käytetty niin, että sen merkitys on käynyt merkilliseksi. Eri suista kuulee argumentteja, joiden mukaan sananvapautta joko on tai ei ole, tai sananvapauden mittari on se, saako sanoa mitä tahansa, milloin tahansa, miten tahansa ja kenelle tahansa kenestä tahansa.

Sananvapaus ei ole mustavalkoinen ja selvärajainen ilmiö. Sananvapauden määrä on pisteen siirtämistä janalla. Sananvapautta on enemmän tai vähemmän, ja sen oikeasta kohdasta päättäminen on jatkuvan keskustelun aihe. Sananvapaudella on myös erilaisia tasoja ja erilaisia intressiryhmiä.

Tällaisen käsitteen kanssa on helppoa eksyä aiheesta.

Tästä syystä myös Yle-kriisin kanssa vellit ja puurot voivat mennä sekaisin, jos huomiota ei kiinnitetä Erosen lausuntojen vivahteisiin. Erittäin hyvin perustein voi sanoa, ettei Erosen sananvapaudessa ole varsinaisesti kovin paljon vikaa. Hän voi edelleen saattaa oman viestinsä melko vapaasti hyvin laajan yleisön saataville sosiaalisen median ja muiden tiedotusvälineiden kautta. Erityisen vakava sananvapausongelma ei ole sekään, ettei jokaisen työnantajan palveluksessa voi sanoa mitä tahansa, kunhan sananvapaus instituutiona on yhteiskunnassa olemassa – ja kunhan erilaisille viesteille löytyy rahoittaja ja kanava.

Erosella on edelleen sananvapautensa, mutta Yle on asettanut sille rajat omalta osaltaan. Oliko tässä nyt varsinaisesti mitään ongelmaa, kun ongelma nähtävästi liukenee näkökulmakysymykseksi?

Kysymys on enemmän konkreettisesta arvojen yhteentörmäyksestä kuin varsinaisesti sananvapaudesta, kuten Eronen Facebookissa kirjoittaa. Tällä on merkitystä. Kysymys on siitä, millaista journalismia Yleltä on lupa odottaa. Kärjistäen kysymys kuuluu: onko verovaroilla yhteisesti kustannettu Ylen uutistoimitus valtaapitävien tiedotuskanava vai journalistisilla arvoilla toimiva uutistoimitus. Toistaiseksi Ylestä on annettu ulospäin kuva, jonka mukaan kyse olisi jälkimmäisestä, mutta ainakin merkittävällä osalla Ylen journalistisesta henkilökunnasta on aivan ilmeisesti ollut asiasta hyvin erilainen käsitys, mikä nyt näkyy ulospäin.

Tämäkään kysymys ei ole mustavalkoinen, mutta nyt rajankäynti näyttää epäonnistuneen Ylellä pahasti.

Sananvapaus ei siis ole tämän kiistan ydin. Ytimessä on kysymys, pitäisikö Ylen resursseja käyttää siihen, että Ylen toimittajat voisivat tehdä moniarvoista, kriittistä, journalistisiin arvoihin perustuvaa työtään taloudellisesti hyvin edellytyksin, laajalle yleisölle ja suojassa erilaisten intressiryhmien vaikutukselta.

Se olisi yleisön sananvapauden kannalta arvokasta – sitä journalistiset arvot ja normit nimenomaan suojaavat. Sananvapauden arvo perustuu muun ohella myös siihen, kuinka hyvillä sisällöillä sitä käytetään. Moni Yle-veron maksaja mieltää tämän myös Ylen rahoituksen keskeiseksi perusteeksi, ja tämä tekemisen ydin näyttää ainakin joidenkin Ylen toimittajien mielestä joutuneen vakavasti kyseenalaiseksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Kivelä eilisestä lausunnostaan: Ylen hallintoneuvosto ei ottanut kantaa

Ylen hallitus: Kivisellä ja Jääskeläisellä on yhtiön hallituksen luottamus

Feldt-Ranta: Ylen hallintoneuvosto ei ottanut kantaa Ylen johdon puolesta

Ylen luottamusmies: Ylessä tyrmistyttiin erouutisista

Kaksi toimittajaa irtisanoutui Ylestä - tässä heidän tilityksensä tilanteesta