Blokkipolitiikka osaselitys Ruotsin paremmalle äänestysprosentille

Ruotsin valtiopäivävaaleissa äänestysprosentti nousi 87,2:een. Moisista luvuista voidaan vain haaveilla Suomessa. Täällä viime eduskuntavaalien äänestysprosentti jäi parikymmentä prosenttiyksikköä matalammaksi.

Tutkijoiden mukaan syyt eroon ovat moninaiset, mutta merkittävä tekijä on Ruotsin blokkipolitiikka, jossa on äänestetty joko vasemmisto- tai oikeistopuolueiden muodostamaa koalitiota. Viime vuosina kolmanneksi ryhmittymäksi on perinteisten blokkien lisäksi noussut ruotsidemokraatit.

–  Ainakin tähän asti ruotsalaiselle äänestäjälle on ollut melko selvää, mitä äänellä saa, sanoo politiikantutkija Sami Borg Tampereen yliopistosta.

Suomessa hallituksista on sovittu vasta vaalien jälkeen ja sateenkaarihallituksissa on ollut puolueita molemmilta laidoilta.

–  Tämä on johtanut osalla äänestäjistä ajatusmalliin, jonka mukaan on ihan sama, ketä äänestää, koska sama politiikka jatkuu joka tapauksessa, arvioi eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun yliopistosta.

Borgin mukaan toinen selitys ruotsalaisten äänestysaktiivisuudelle on vahva kansalaiskulttuuri sekä demokratian ja puolueiden arvostus. Ruotsissa äänestämistä pidetään itseisarvona.

–  Suomessa on tässä suuret erot sukupolvien välillä. Vanhemmista ikäluokista 80–90 prosenttia pitää äänestämistä kansalaisvelvollisuutena, mutta nuorista vain alle puolet.

Borg huomauttaa myös, että Ruotsissa on järjestetty Suomea enemmän kansanäänestyksiä, mikä on lisännyt demokratian ja osallistumisen kulttuuria.

Vaalien yhdistäminen ei ehkä auttaisi

Ruotsin huimaa äänestysprosenttia on selitetty myös sillä, että valtiopäivävaalien kanssa samaan aikaan järjestetään myös kunta- ja maakäräjävaalit. Tämän yhteydestä korkeaan äänestysprosenttiin ei ole vahvaa näyttöä.

Jokisipilän mukaan voisi kuvitella, että tällainen "supervallankäyttöpäivä" lisäisi äänestysintoa. Borg kuitenkin muistuttaa, että Suomessakin on yhdistetty kunta- ja eurovaalit vuonna 1996.

–  Kokemukset olivat pääasiassa negatiivisia. Eurovaalien äänestysprosenttia onnistuttiin nostamaan keinotekoisesti, mutta kuntavaalien äänestysprosentti romahti. Lisäksi näissä vaaleissa annettiin ennätysmäärä hylättyjä ääniä.

Listavaali voisi pudottaa äänestysprosenttia

Useiden vaalien järjestäminen samanaikaisesti onnistuu Ruotsissa helpommin, sillä siellä on käytössä vaalilistat, joita äänestetään yksittäisten ehdokkaiden sijasta. Listalla ehdokkaat on laitettu järjestykseen jo valmiiksi.

Samaa vaalitapaa on ehdotettu keinoksi nostaa Suomenkin äänestysprosenttia. Borg ja Jokisipilä eivät kumpikaan innostu ajatuksesta. Jokisipilän mukaan suljetut listat voisivat laskeakin mielenkiintoa vaaleja kohtaan, kun äänestäjän vaikutusmahdollisuudet vähenisivät.

Toimiva tapa sen sijaan voisi olla lisätä vaaleihin mahdollisuus äänestää pelkkää puoluetta, jos sopivaa ehdokasta ei löydy. Myös ehdokasta voisi äänestää nykyiseen tapaan. Tätä on ehdottanut muun muassa Åbo Akademin professori Kimmo Grönlund.

–  Tämä olisi kokeilemisen arvoinen juttu, Borg arvioi.

Hänen mukaansa on paljon näyttöä siitä, että etenkin nuoremmilla on vaikeuksia löytää sekä sopivaa puoluetta että ehdokasta. Mallissa sopivaa ehdokasta ei tarvitsisi löytää.

Myös Jokisipilän mukaan malli voisi toimia.

–  Toisaalta vaalijärjestelmässä on haluttu välttää sekavuutta, mitä muutos toisi.

Alaikäinen ei pätevä äänestämään

Toisinaan myös äänestysikärajan laskua on tarjottu keinoksi sitouttaa nuoria poliittiseen osallistumiseen ja sitä kautta nostaa äänestysprosenttia ainakin pidemmällä aikavälillä. Sekä Borg että Jokisipilä tyrmäävät ajatuksen. Heidän mukaansa 16–17-vuotiaat eivät ole vielä päteviä äänestämään.

–  Kuinka paljon alaikäiset hahmottavat yhteiskunnallista päätöksentekoa? 16-vuotias on vielä aika nuori, Jokisipilä huomauttaa.

–  Eivätkä nuoret itsekään tätä halua. Ajatus tulee lähinnä sellaisilta tahoilta, jotka uskoisivat hyötyvänsä siitä itse – yleensä kepulta tai vihreiltä, Borg sanoo.

Lisäksi nuorten ikäryhmien äänestysaktiivisuus on keskimääräistä alhaisempi, joten äänestysprosentti voisi ikärajaa laskemalla pudotakin.

Vaaliasetelman tasaisuus vaikuttaa

Kaikkiin äänestysaktiivisuuteen vaikuttaviin asioihin poliitikot eivät voi edes puuttua. Borgin mukaan vaalipäivän sään vaikutuksesta äänestysaktiivisuuteen ei ole näyttöä ja joka tapauksessa ennakkoäänestämisen suosion kasvu on vähentänyt vaalipäivänä annettujen äänten merkitystä.

Sen sijaan tiukka vaaliasetelma saattaa saada ihmiset äänestämään hieman aktiivisemmin. Automaattisesti näin ei silti tapahdu, ja äänestysprosentti voi nousta korkeaksi ilman kovaa kilpailuakin.

Esimerkiksi Suomen viime presidentinvaaleissa äänestysprosentti oli korkea, vaikka Sauli Niinistöllä ei ollut varteenotettavia kilpailijoita.

Suomen eduskuntavaaleissa korkeimmat äänestysprosentit nähtiin 1960-luvulla, jolloin kaikesta päätti presidentti Urho Kekkonen, joka ei aina tarvinnut jatkokauteensa edes vaaleja. Perustuslainkin mukaan presidentillä oli paljon enemmän valtaa eduskuntaan nähden kuin nykyisin.

–  Tämä on paradoksaalista, Jokisipilä sanoo.

Vastakkainasettelu aktivoi

Jokisipilän mukaan 1960-luvun äänestysaktiivisuus selittyi pitkälti vallalla olleella vastakkainasettelulla. Kun suuret yhteiskunnalliset ristiriidat sekä vasemmiston ja oikeiston välinen suuri kamppailu lievenivät ja tilalle tuli konsensuskulttuuri, äänestysprosentitkin laskivat.

–  Talouskehitys oli hyvä kaikille, ja repivä poliittinen kamppailu jäi pois, mutta samalla ihmiset passivoituivat.

Viime vuosina äänensävyt ovat koventuneet ja vastakkainasettelu on lisääntynyt. Voisiko tämä lisätä suomalaisten äänestysintoa?

Periaatteessa kyllä, jos sapelien kalistelu arvoliberaalien ja kansallismielisten välillä vielä kiihtyy, arvioi Jokisipilä.

–  On sitten eri asia, olisiko tämä toivottavaa yhteiskunnan kehitystä muuten.