Elli, Toivo ja nuori rakkaus

Monta vuotta meni yksin. Sitten tuli Sulo Toivo Gunnar ilahduttamaan elämää.

Niin sanoo Elli Jaakkola. Katsoo samalla Toivoaan niin kuin vain rakastava nainen voi.

Toivo ottaa Ellistä kiinni ja pikkuisen silittää kädestä. Hyvä on olla. Niin kuin on ollut viimeiset viisi vuottakin.

Elli Jaakkola syntyi Sortavalassa 1929. Sotavuosien jälkeen matka vei Vilppulaan. Paikkansa Jaakkola löysi kuitenkin Jyväskylästä. Hän meni naimisiin, sai nimekseen Lehmosen, teki kolme lasta ja pyöritti omaa kukkakauppaa. Avioliitto päättyi eroon 1990-luvulla.

Sen jälkeen hän eli yksin, yli kahdeksankymppiseksi.

Sitten tuli veteraaniyhdistysten kuntoutusmatka Viroon. Seuruetta oli ympäri Suomen.

– Yhtenä päivänä siellä oli meikkikonsultti esittelemässä tuotteitaan. Siihen tuli joku mies minun viereen ja sanoi, että älä vaan osta. Että tavallisesta kaupasta saat halvemmalla. Ihmettelin, että mikäs mies se tämä on.

Mies oli iisalmelainen sotaveteraani ja entinen vanginvartija Toivo Moilanen, joka oli lähtenyt reissuun "lääkärin määräyksestä".

– Kun jäin leskeksi, lääkäri sanoi, että älä vaan ruppee kotona möllöttämmään. Sen takia läksin sinne Viroonkin, hän kertoo.

Vuonna 1925 syntynyt Toivo Moilanen ehti olla naimisissa 59 vuotta. Vuosiin mahtui paljon. Neljä lasta ja heistä seuraaviakin. Viron reissulla hän halusi kertoa elämästään jollekin.

Ja Elli kuunteli.

– Kallistin korvani hänelle, koska olen siinä suhteessa heikko, Elli hymyilee.

Reissun aikana kaksikko alkoi hiljalleen jutella enemmän. Merkit kertoivat, että jotain saattaa olla ilmassa.

– Sattui semmoisia omituisia juttuja. Meillä saattoi olla kengätkin aina vierekkäin, kun mentiin porukalla jonnekin, Toivo kertoo.

Kun kuntoutusporukka sai tehtäväkseen ostaa jollekin matkakaverille lahjan, kaksikko halusi ostaa lahjat toisilleen.

Elli osti Toivolle pehmolelukissan ja Elli sai kaulaliinan.

Kun porukka palasi kotimaan kamaralle, kumpikaan ei uskonut, että tarina jatkuu.

– Ainakin minä ajattelin, että se oli vain kaveruutta, ei sen kummempaa, Elli kertoo.

Meni kuitenkin toisin. Toivo ei unohtanut "sitä puheliasta tyttöä". Kirjeet alkoivat kantautua Iisalmesta Jyväskylään ja takaisin.

– Kirjeitä tuli kyllä iso kasa raapustettua, Toivo kertoo.

Hiljalleen rohkaistuttiin soittamaankin. Elli oli kaksikosta se varovaisempi.

– Mietin, voiko toiseen luottaa kun ei tunne kunnolla. Olin kauan kuvitellut, että ei tässä iässä voi enää löytyä ketään hyvää.

Nopeasti yhteydenpito sai romanttisia sävyjä. Joku päivä mainittiin myös sana rakkaus.

Sitten alkoi tapahtua. Toivo kutsui Ellin käymään Iisalmessa ja Ellihän tuli, kun oli käymässä lähiseudulla ystävänsä kuntoutuskaverina.

– Nopeasti se sitten tapahtui. Ystävänpäivänä mentiin kihloihin. Kyllä minun tyttäret järkyttyi ja koko suku oli, että Elli-täti heiii, Elli nauraa.

Järkytys oli kuitenkin positiivinen. Seuraavana vuonna juhlittiin jo häitä. Sormuksissa lukee 11. 11. 2011. Naimisiin mentyään Elli Lehmonen otti uudelleen käyttöön tyttönimensä Jaakkolan.

– Ajattelin, että enhän minä ainakaan Moilasta ota. Naimisiin meno tuli oikeastaan kuin Manulle illallinen, että sain taas oman nimeni samalla takaisin, Elli vitsailee.

Yhteistä kotia katsottiin ensin Jyväskylän suunnasta, mutta lopulta Elli tuli Iisalmeen.

Pariskunta asuu kerrostalossa Iisalmen keskustan kupeessa.

– Kaikki on nyt hyvin. Elli kun hyvät ruuat laittaa ja lakanat vaihtaa, niin mikäs on ollessa, Toivo, 90, sanoo ja katsoo Elliään niin kuin vain rakastava mies voi.

Iisalmelainen sotaveteraani Toivo Moilanen ja hänen vaimonsa Elli Jaakkola ovat kutsuvieraiden joukossa itsenäisyyspäivän vastaanotolla Presidentinlinnassa. Pariskunnan mietteitä juhlista ja itsenäisyydestä sunnuntain paperilehdessä.