Hannes Hynönen: Ajatukset ovat vielä juhlissa

Häntä on ylistetty sosiaalisessa mediassa Linnan juhlien kuninkaaksi ja "kovimmaksi äijäksi koskaan".

Mikkeliläisestä sotaveteraanista Hannes Hynösestä tuli itsenäisyyspäivän vastaanoton sensaatio. Lauantaina alkanut mediarumba ei näyttänyt vielä maanantaina hiipumisen merkkejä, sillä 101-vuotias veteraani sai vastailla toimittajien haastattelupyyntöihin pitkin päivää.

Savon Sanomat tapasi Hynösen kotonaan Mikkelissä.

– Olen maalla kasvanut ja elänyt. Tämä on minulle uutta kaikki. Ihmettelen mistä tämmöinen kohu tuli, Hynönen sanoo.

 

Hynösellä riitti vastaanotolla tanssi- ja juttuseuraa. Hänelle itselleen juhlien kohokohta oli presidenttiparin tapaaminen.

– Luotan Sauliin. Ja tämä Jenni-rouva, hän on kuningatar! Hän käyttäytyy tavattoman hienosti. Ei millään tavalla ylennä itseään, ja voisi käyttäytyä rohkeamminkin, Hynönen kehuu.

Veteraani kotiutui Mikkeliin sunnuntaina. Kiitos median yhteydenottojen, ajatukset ovat kuitenkin edelleen kiinni juhlissa.

– Ei tässä olla vielä irtauduttu, Hynönen toteaa ja hymyilee tutuksi tullutta hymyään.

Hän ei pane haastatteluja pahakseen. Seurallinen mies tunnustaa, että on kaivannut juttuseuraa jäätyään leskeksi neljä vuotta sitten. Avioliitto Toini-vaimon kanssa kesti 65 vuotta.

– Yksinäisyys on minulle kiusa, mutta ehkä siihen tottuu. Olen ollut pienestä asti hyvin puhelias, Hynönen sanoo.

 

Pitkän iän salaisuus lienee paitsi Hynösen sosiaalisuudessa, myös liikunnallisuudessa.

Nuorena Hynönen kiersi ravikilpailuja ohjastajana. Palkintoja kertyi 70.

Nyt teräsvaari asuu yksin hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa.

– Pitää olla jämerä luonne, että voittaa kiusauksen jäädä sisälle. Jos en pääse ulos asti, kävelen raput alas kaksi tai kolme kertaa päivässä.

– Siinä tulee 180 tai 120 porrasta. Pakko kävellä, että jalat pysyisivät kunnossa.

 

Hynönen hurmasi suomalaiset elämänmyönteisyydellään. Mistä ilo kumpuaa?

– Kun jäin yksin, ajattelin, että luulevat minua höppänäksi, kun pyrin juttelemaan tuntemattomienkin kanssa, Hynönen kertoo.

– Meidän perheessä riitti puhetta, ja huumoria viljeltiin mahdollisimman paljon. Elämässä pitää olla pirteyttä. Se tekee hyvää mielelle.

Hynönen syntyi 1913 Joroisissa torpparin perheeseen. Työuransa hän teki maanviljelijänä Mikkelin maalaiskunnassa.

Sota-aikaan hän kävi kirjeenvaihtoa tulevan vaimonsa kanssa.

Naimisiin hän meni sodan päätyttyä. Avioliitosta syntyi seitsemän lasta.

 

Hynönen sanoo, että välttää ajattelemasta sotaa. Hynönen palveli talvisodassa tykistöpatterin hevosmiehenä ja jatkosodassa raskaan kranaatinheittimen ammunnanjohtajana.

Jälkimmäinen tehtävä aiheutti hänelle pysyvän kuulovamman. Muilta vakavilta vammoilta hän kertoo välttyneensä sodissa.

– Ne asiat tuppaavat tulemaan mieleen yölläkin. Mutta kyllä minä ne saan pois mielestäni. Eivät ne ole mukavia muistoja, sanoo kahden sodan veteraani.