Harhaoppinen (Sunnuntaisuomalainen 13.5.2007)

Kirkossa on liekehtinyt pitkään poikkeuksellinen oppiriita. Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala arvostelee Nokia Missiota amerikkalaisperäisen hurmahenkisyyden tuomisesta luterilaisuuteen. Suomen kirkkohistoria ei tunne toista tapausta, jossa piispa on syyttänyt oman kirkon pappia shamanismista, okkultismista ja valkoisesta magiasta.

Historiallinen on myös oppiriidan päätös. Nokia Mission johtaja Markku Koivisto pidätettiin kaksi viikkoa sitten pappisvirastaan. Näin luterilainen herätysliike joutui Suomessa ensimmäisen kerran ulos kirkosta.

Ellei Koivisto palaa ruotuun puolen vuoden kuluessa, ero on lopullinen. Tuomikapitulin päätös syntyi niukasti, vain yhden maallikkoäänen erolla.

Tuomiokapitulin mielestä Koiviston hurmahenkinen toiminta ei käy yksiin luterilaisen tunnustuksen kanssa. Kuinka hurmokselliseksi pappi saa heittäytyä?

Luterilainen kirkko on perinteisesti halunnut pitää sen sisällä syntyneet karismaattiset liikkeet piirissään. Sellainen on esimerkiksi yli 25 vuotta toiminut Hengen Uudistus. Se korostaa muiden karismaattisten liikkeiden tapaan Raamatun mainitsemien armolahjojen - kielillä puhumisen, rukouksella parantamisen ja profetoinnin - merkitystä.

- Tällaiset liikkeet ovat niin Suomessa kuin muuallakin pyrkineet aina löytämään sellaisen muodon, joka on sopusoinnussa oman kirkon opin kanssa, sanoo luterilaisesta karismaattisuudesta väitellyt Kylmäkosken seurakunnan vs. kappalainen Markku Antola.

Monista vapaista suunnista, kuten helluntailaisuudesta, poiketen luterilainen karismaattisuus on hiljaista ja vähäeleistä. Ei ihme, että moni kirkonmies ihmettelee, miten suhtautua Nokia Mission saarnaajaan, joka profetoi, kaataa rukouksella ihmisiä, julistaa suureen ääneen ihmetekoja ja manaa pois pahoja henkiä.

Karismaattisuus on maailman nopeimmin kasvavaa kristillisyyttä. Se kerää jäseniä etenkin Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Suomessa jäseniään menettävä kirkko on tiedostanut jo pitkään uuden haasteen. Vuonna 2001 antamassaan julkilausumassa se totesi haluavansa syventää näkemystään karismaattisuudesta. Parhaillaan ollaan perustamassa foorumia, jonka tarkoitus on käynnistää keskustelu karismaattisesta kristillisyydestä. Puheenjohtajana toimii emeritusarkkipiispa John Vikström.

Tampereen tuomiokapitulin päätös erottaa Koivisto pappisvirasta on selkeä - ja Suomessa ensimmäinen - virallinen pesäero Nokia Mission edustamaan karismaattisuuteen.

Antolan mukaan Nokian liikettä ei voi verrata luterilaisen kirkon muihin karismaattisiin liikkeisiin.

- Se on erityistapaus Suomessa tyylinsä vuoksi. Liikkeessä on paljon tuontitavaraa amerikkalaisesta äärikarismaattisuudesta, jossa tavoitellaan suuria merkkejä. Sitä täydempänä Jumalan olemassaolo koetaan, mitä ihmeellisempiä asioita tapahtuu, kuten kuollut herää tai mitä useampi paranee. Tälläinen merkkien tavoittelu on luterilaisuudessa vierasta.

Terveen ja epäterveen karismaattisuuden rajanveto ei ole helppoa.

- Luterilaisessa kirkossa keskustelua karismaattisuudesta on laiminlyöty. Selviä vastauksia ei välttämättä ole, toteaa Helsingin yliopiston ekumeniikan vs. professori Sammeli Juntunen.

Markku Koiviston on vaikea ymmärtää, mitä äärikarismaattisuudella tarkoitetaan.

- Se on ihan järjetön termi, hän toteaa.

Koiviston mielestä hurmos ymmärretään usein virheellisesti jotenkin tuomittavaksi, oudoksi, pelättäväksi, manipulatiiviseksi ja suggestiiviseksi.

- Ei se sitä ole. On luonnollista, että ihminen, joka saa avun esimerkiksi kriisiinsä, reagoi kyynelin tai nauramalla.

Koivisto vaatii, että kirkon tulisi tehdä itselleen selväksi, mitä karismaattisuus on ja sitten arvioida, mikä on tunnustuksen vastaista ja mikä ei. Hän sanoo, ettei tuomikapitulilla ole tarjota minkäänlaista mallia terveestä karismaattisuudesta.

- Luterilainen kirkko voi kyllä sietää karismaattisuutta, mutta lahjojen käyttöönottaminen onkin sitten kokonaan toinen juttu. Kuitenkin Uuden testamentin elämä oli läpikotaisin karismaattista.

Piispa Juha Pihkalan mukaan vaarallisilla vesillä ollaan silloin, kun luvataan ihmeparantumisia ja muita suuria elämänmuutoksia.

- Näissä asioissa on paljon petytty. Tällaisten ääriliikkeiden jäljiltä löytyy poikkeuksellisen paljon uskonnon uhreja.

Internetissä toimiva entisten karismaatikkojen tukiryhmä antaa Pihkalalle tukensa. Keräämässään nettiadressissa se kiittää piispaa "tapaus Koiviston asiallisesta käsittelystä".

- Kirkko on ollut monelle karismaattisessa liikkeessä hajonneelle viimeinen turvapaikka kokea hengellisyyttä, espoolaisen Teemu Vesalan allekirjoittamassa tiedotteessa todetaan.

- Nyt erilaiset karismaattiset liikkeet saavat jalansijaa jopa nuorten leireillä. Pahimmillaan rippileireillä on painostettu kielilläpuhumiseen, peloteltu helvetillä ja nostettu esiin teologia, jossa rukoileva saa pyytämänsä, jos vain uskoo tarpeeksi.

Niin piispa kuin Vesalakin varoittavat karismaattisten liikkeiden vaarasta muuttua ikään kuin parempien ja todempien kristittyjen ryhmiksi.

- Jos korostetaan joitakin armolahjoja muiden kustannuksella ja luodaan sen perusteella muista eristäytyviä eliittiuskovien ryhmiä, ollaan tiellä, jonka Paavali jyrkästi torjuu, Pihkala sanoo.

- Entä jos olet liikkeen jäsen ja jos et koe ihmeitä tai koet ne epämiellyttävinä? Olet käytännössä toisen luokan kansalainen, Vesala arvioi.

Karismaattisia ilmiöitä esiintyy kaikissa maailmanuskonnoissa, Pihkala muistuttaa. Siksi hänen mielestään on väärin väittää niiden olevan kiistattomia todisteita Pyhän Hengen läsnäolosta.

Tuomiokapitulin kuulustelupöytäkirja tulkitsee, että Nokia Mission kokouksissa luodaan suggestiivista ilmapiiriä huutamisen, karjahtelun ja ylistämisen avulla. Kokemus nostetaan sanan rinnalle, mutta samalla se syrjäyttää opin. Tuomiokapitulin mielestä hurmoksellisuuden ylikorostaminen johtaa elämysriippuvuuteen; Koivisto puolestaan sanoo haluavansa tarjota toimintaa, johon liittyy elämyksellinen yhteys Jumalaan.