Helsingin rakennuksia huikeina pukuina

Eletään kevättä 1998. Ylioppilaskirjoitukset ovat ohi myös kuopiolaisella Anne Mustarastaalla, ja nuori nainen haluaa lähteä opiskelemaan muotoilua. Niinpä hän hakee opiskelemaan Kuopioon, Joensuuhun ja Hämeenlinnaan. Kutsu pääsykokeisiin tulee kaikkiin kolmeen paikkaan, ja pääsykokeet kouluihin ovat tismalleen samana päivänä.

– Jouduin tekemään valinnan ja päätin ottaa eteläisimmän kaupungin. Onneksi pääsin sisään kouluun Hämeenlinnassa, Mustarastas kertoo yli 16 vuotta myöhemmin.

Muotoilija ei jäänyt Mustarastaan ainoaksi ammatiksi. Hän on opiskellut myös pukuompelijaksi ja näyttämöpukujen valmistajaksi.

– Muotoilijan opinnoissa materiaalit olivat puu, metalli ja muovi. Ajattelin kuitenkin, että haluan oppia käsittelemään myös muita materiaaleja, Mustarastas naurahtaa.

Helsingissä parhaillaan avoinna oleva näyttely Helsinki Dresses onkin Mustarastaan taidonnäyte eri materiaalien käytöstä.

Näyttelyssä on nähtävillä Mustarastaan suunnittelemia ja ompelemia pukuja, jotka ovat saaneet inspiraationsa Helsingin kauneimmista, mutta myös rumimmista, rakennuksista.

– Sain idean reilu neljä vuotta sitten, kun istuskelimme erään arkkitehdin kanssa kadulla ja puhuimme vastapäisestä rakennuksesta. Sinä hetkenä tuo rakennus muuttui silmissäni puvuksi, Mustarastas kertoo.

Projektin aloittaminen ei ollut itsestään selvää, sillä rahoitus puuttui, ja myös Mustarastaan omat epäilykset jarruttivat työn etenemistä.

– Suurin kynnys oli, ketä tällainen näyttely kiinnostaa. Itse on vaikea nähdä, mikä idea toimii. Kun kerroin ihmisille tästä, he kuitenkin innostuivat.

Myös rahoitus järjestyi.

Puolitoista vuotta sitten Mustarastas alkoi suunnitella ja toteuttaa pukuja ja hattuja näyttelyä varten. Hänellä oli useita rakennuksia kuvattuna, mutta valmista listaa puvuiksi päätyvistä rakennuksista ei ollut.

– Halusin saada mahdollisimman laajan kaaren pukuja pukuhistoriallisesti ja käyttää erityylisiä materiaaleja ja värejä.

Mustarastas keskittyi yhteen pukuun kerrallaan. Luonnoksia hän ei tehnyt ollenkaan.

– Aivot ovat raksuttaneet puolitoista vuotta, sillä suunnittelin kaiken päässäni. Kun istuin ompelukoneen ääreen, tiesin tismalleen, mitä teen.

Vaikka luonnokset olivat pelkästään tekijän päässä, yhtään pukua ei tarvinnut tehdä kokonaan uusiksi. Ainoastaan Paanukuningatar-puvun, jonka esikuvina ovat muun muassa Helsingin Stockmannin tavaratalo ja Eiran sairaala, paanuja piti tehdä uusiksi vääränlaisen materiaalivalinnan takia.

– Olen testannut työni kautta niin paljon materiaaleja ja tekniikoita, että tiesin etukäteen, mikä toimii missäkin. Ehkä puvut onnistuivat ensimmäisellä kerralla myös siksi, että minulla oli rahoitus ja aika tiukilla, Mustarastas pohtii.

Keskiaikainen puku oli viimeinen puku, jonka hän teki.

– Näin osoitteessa Perämiehenkatu 7 olevan talon kolme viikkoa ennen näyttelyn avajaisia. Puku valmistui viikossa.

Näyttelyn yksi erikoisimmista puvuista on ranskalainen hovipuku. Puku syntyi viimeisimpien pukujen joukossa, sillä Mustarastas empi, tekeekö hän pukua ollenkaan.

– Karsastin osoitteessa Uudenmaankatu 17 olevaa taloa pitkään, vaikka se olikin talo, josta sain idean koko projektiin. Lopulta ajattelin, että kun rakennus on täynnä koristeita, voisin myös tehdä puvun, johon sopii överikoristelu.

Lopputuloksena syntyi ranskalainen hovipuku, jossa koristeita ei todellakaan ole säästelty. Mielenkiintoisin yksityiskohta puvussa on sen sisällä oleva nukkekoti.

– Olen haaveillut koko elämäni nukkekodista ja kerännyt nukkekodin kalusteita. Nyt sain sitten toteuttaa viktoriaanisen nukkekodin, joka on tiptop, Mustarastas naurahtaa.

Näyttelyn avausviikolla syyskuussa kävijöitä oli 2 500. Mustarastas toivookin saavansa 10 000 kävijän rajan täyteen lokakuun loppuun mennessä.

Näyttelyn puvut ovat kiinnostaneet ihmisiä niin paljon, että niitä on haluttu ostaa.

– Ihmiset ovat olleet erityisen kiinnostuneita Kampin kappelista, sillä se on eniten nykytrendien mukainen. Kaikki puvut ovat tosin päälle puettavia ja käytettäviä.

Mustarastas ei ole kuitenkaan halukas myymään yksittäistä pukua, sillä hän haluaa pitää kokoelman koossa.

– Yritän saada näyttelyä esille nyt myös ulkomaille. Näyttely on jo kutsuttu pohjoismaiseen yhteisnäyttelyyn Etelä-Koreaan ensi vuonna.

Mustarastas haaveilee myös siitä, että hän pääsisi jatkamaan projektia ulkomaille.

– Olisi ihana tehdä esimerkiksi Paris tai New York Dresses, Mustarastas pohtii.

Kuka: Anne Mustarastas

Syntynyt Kuopiossa 1979.

Kirjoittanut ylioppilaaksi Kallaveden lukiosta vuonna 1998.

Muuttanut Kuopiosta opintojen perässä Hämeenlinnaan.

Asunut kymmenkunta vuotta Helsingissä.

Muotoilija, pukuompelija ja näyttämöpukujen valmistaja. Haaveilee pukusuunnittelijaksi opiskelusta.

Työskennellyt seitsemän vuotta Svenska Teaternin puvustamossa, jossa hän huolehtii puvuista, toimii pukijana näytöksissä, ompelee jonkin verran ja on erikoistunut esimerkiksi korujen tekemiseen.

Suunnitellut vapaa-ajallaan pukuja lyhytelokuviin ja pienille teatteriryhmille.

Mustarastaan ensimmäinen oma näyttely Helsinki Dresses, joka on syntynyt rakkaudesta Helsinkiin, on avoinna 31. lokakuuta asti info- ja näyttelytila Laiturissa Helsingissä.

Näyttelyn toteuttamista varten Mustarastas haki ja sai apurahaa Koneen Säätiöltä, Suomen Kulttuurirahastolta ja Taiteen edistämiskeskukselta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Katso Kuopion rakennusten inspiroima pukuluonnos