Hoitajamitoituksen noston kannattajat houkuttelisivat palkalla ja työoloilla  –  ulkomaisiin hoitajiin ristiriitainen vastaanotto

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa päättyneellä kaudella istuneet keskustan, SDP:n, perussuomalaisten ja vihreiden kansanedustajat seisovat lujasti sen takana, että vanhusten ympärivuorokautiseen hoitoon on taattava vähintään hoitajamitoitus 0,7.

Vain kokoomus ei ole kannattanut velvoittavaa mitoitusta lakiin, mutta sekin haluaa vanhustenhuoltoon lisää hoitajia ja painottaa todellisen hoivatarpeen arvioimista. Kokoomuksen Sari Sarkomaan mukaan kokoomus pitää tärkeänä, että hoitajia on riittävästi myös hoitajapulasta kärsivässä kotihoidossa ja omaishoitajien tukena. Puolue odottaa sosiaali- ja terveysministeriön selvitystä siitä, miten mitoitus pitäisi lakiin kirjata. Arvioiden mukaan vähintään 0,7-hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin tarkoittaisi, että vanhustenhuoltoon tarvitaan 4  500 uutta hoitajaa. STT kertoi aiemmin sosiaali- ja terveysministeriön kannasta, jonka mukaan tehostetun palveluasumisen hoitajamitoituksen nostaminen ei välttämättä ratkaise vanhustenhuollon ongelmia. STT kysyi sähköpostitse suurimpien mitoitusta puoltavien puolueiden edustajilta, mitä pitäisi tehdä.

1. Miten tällainen määrä hoitajia saadaan töihin?

Hannakaisa Heikkinen (kesk.): Palkkauksen lisäksi houkuttelevuuteen vaikuttavat työntekijän vaikutusmahdollisuudet työhön ja työaikoihinsa, ilmapiiri työpaikalla, johtamisen tasapuolisuus, mahdollisuus kehittyä työssä, päästä koulutuksiin ja edetä asiantuntija-, tai johtamistehtäviin. Sekin vaikuttaa, ovatko resurssit oikeassa suhteessa työmäärään ja onko tarjolla vain pätkätyötä vai pysyvä työsuhde. Jo henkilöstömitoituksen nosto voi lisätä houkuttelevuutta. Tulevissa työmarkkinaratkaisuissa on voitava tarkastella naisvaltaisten hoito- ja hoiva-alojen palkkatasoa suhteessa koulutustasoon, työn vaativuuteen ja vastuuseen.

Krista Kiuru (sd.): Asia ei ole yksiselitteinen ja edellyttää asiantuntijavalmistelua. Ensisijaista on, että alalle kouluttautuneita mutta muualla työskenteleviä kymmeniä tuhansia ammattilaisia voidaan saada työhön parantamalla työoloja. Mitoituksen mukaisella henkilöstömäärällä voidaan parantaa oloja, samoin muuttamalla heikkoja silppusopimuksia toistaiseksi voimassa oleviksi. Myös johtamiseen satsaamisella, etenkin työn organisoinnilla voidaan tehostaa toimintaa ja parantaa työssä jaksamista.

Arja Juvonen (ps.): Palkat pitää tehdä houkuttelevaksi, jatko-opinnot mahdollisiksi ja urakehitys on turvattava myös hoitoalalla. Työnkuvan pitää olla selkeä ja sijaishenkilöstöön on satsattava. Vanhanajan hoitotyön johtajuus pitää nostaa kunniaan. Osastonhoitajat tarvitaan huolehtimaan yksikön toiminnasta. Kolmivuorotyöhön tulee luoda vaihtoehtoja, ja vuorotyötä pitää tehdä hoitajan itsensä tahdon mukaan. Vakituiset yöhoitajat tarvitaan turvaamaan yöhoidon jatkuvuutta. Työntekijää on kuultava, jollekin sopii vain iltavuorot, jollekin aamuvuorot, yksi on yöihminen.

Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.): Palkkoja on tarpeen nostaa ja tarvitaan myös edullisia työsuhdeasuntoja. Jos hoitotyössä saadaan henkilöstömitoitus ja muut työnteon edellytykset sekä palkkaus kuntoon, merkittävä osa alalta lähteneistä saataneen takaisin hoito- ja hoivatyöhön. SuPerin mukaan osa hoitajavajeesta korjaantuu ilman lisähenkilöstöä, sillä osa-aikaisten ja nollatuntisopimuksilla työskentelevien hoitajien työtunteja voidaan välittömästi lisätä. Alan koulutuspaikkoja pitää kuitenkin myös lisätä.

2. Pitäisikö kaikkien olla lähihoitajia vai riittääkö, että osa olisi koulutettuja hoiva-avustajia?

Heikkinen: Keskusta on esittänyt, että hoitajamitoitus nostetaan laissa 0,7:ään. Mitoitukseen lasketaan mukaan hoitotyön koulutuksen saaneet hoitajat, ei avustavaa henkilökuntaa.

Kiuru: Jokaisella ammattiryhmällä on oma tärkeä roolinsa vanhustyössä. Hoiva-avustajat voidaan sisällyttää hoitajamitoitukseen vain siltä osin kuin he tekevät välitöntä asiakastyötä. He eivät saa olla työvuorossa yksin eivätkä vastata lääkityksistä.

Juvonen: Hoiva-avustajat nimensä mukaisiin avustaviin tehtäviin. Alalle palautettava kylvettäjät. Hoiva-avustajien työnkuva on selkeästi rajattava avustaviin ja kodinhoidollisiin, virike- ja ulkoilutoimenkuviin. Ei voi lukea hoitajamitoitukseen.

Alanko-Kahiluoto: Hoitajamitoitukseen tulee laskea vain koulutetut hoitajat ja tukihenkilöstö lasketaan erikseen. Avustavat tehtävät kuten siivoaminen ja ruoanvalmistus eivät kuulu hoitajien tehtäviin. Vanhustenhoitoon tarvitaan koulutettuja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, joilla on osaaminen monisairaiden vanhusten vaativaan hoitotyöhön.

3. Kuinka pitkä siirtymäaika tarvitaan ennen kuin hoitajia on tarpeeksi? Eri tahot ovat arvioineet, että veisi useampia vuosia.

Heikkinen: Laadullisilla muutoksilla voidaan saada muille aloille siirtyneitä koulutettuja hoitajia palaamaan hoitotyöhön. Mitoituksen saavuttaminen vaatii kuitenkin myös uusien työntekijöiden kouluttamista, joten sekä sairaanhoitajien, että lähihoitajien koulutusmäärien riittävyydestä pitää tehdä myös arvio ja lisätä aloituspaikkoja. Hoitotyön koulutukseen valittavien on kuitenkin läpäistävä soveltuvuustestit, jotta alan koulutukseen ei valita ihmisiä, jotka eivät ole kykeneviä valmistumaan ammattiin.

Kiuru: Tarvitaan portaittainen voimaantulo, jotta hoitotyön laatu voidaan taata ja sovittaa uudistus myös vahvemmille sote-järjestäjille. Uudistus on kuitenkin saatava liikkeelle mahdollisimman pian.

Juvonen: Palautetaan ikäihmisten palvelujen laatusuositus vuodelta 2008, jossa hyvä pohja. Selkeytetään millainen on hoidettavien ”kenttä” tällä hetkellä. Millaista on raskaimmissa hoivayksiköissä. Sinne heti resurssia lisää. Eli raskaimmista hoivayksiköistä nykyinen 0,5-hoitajamitoitus heti pois ja 0,7 tilalle. Sitten on esimerkiksi ryhmäkoteja, joissa asiakkaat ovat "kevyemmin" hoidettavia, voivat selviytyä itse ohjattuna monista perushoidollisista asioista, ne on kartoitettava myös.

Alanko-Kahiluoto: Näin asia todennäköisesti onkin (vie useita vuosia), mutta tavoitetta ei saavuteta ilman lainsäädäntöä ja lisäresursseja. Niistä on päätettävä hallitusneuvotteluissa.

4. Attendon mielestä yksi ratkaisu on tuoda lisää hoitajia esimerkiksi Filippiineiltä. Kävisikö tämä teille?

Heikkinen: Lisähenkilöstön tarvetta ei voida ratkaista tuomalla hoitajia ulkomailta. Ulkomaalaiset hoitajat voivat olla ainoastaan hyvin rajallinen täydentävä keino saada riittävästi hoitajia. Hoitajien osaamisen ja ammattitaidon varmistaminen on ensisijaisen tärkeää.

Kiuru: Ensisijaista tulee olla, että alalle kouluttautuneita mutta muualla työskenteleviä kymmeniä tuhansia hoitoalan ammattilaisia voidaan saada työhön parantamalla työoloja. Ulkomaista työvoimaa varmasti tarvitaan lisäksi. Tällöin työehtojen on kuitenkin oltava asianmukaiset. Kielikoulutuksen riittävyys, kotoutuminen ja tutkinnon hyödyntäminen on myös huomioitava.

Juvonen: Filippiiniläiset hoitajat, jotka voivat olla korkeasti koulutettuja omassa maassaan, eivät kelpaa täällä koulutetun hoitajan tehtäviin. He tulevat tekemään matalapalkattuina hoiva-avustajan tehtäviä vajaalla kielitaidolla. He eivät pääse ammattiaan vastaaviin tehtäviin. Ensin on opittava kieli ja opiskeltava Suomessa vastaavaa ammattitutkintoa, mikä on yleensä hoiva-avustaja ja lähihoitaja.

Alanko-Kahiluoto: Hoitajien työperäistä maahanmuuttoa pitää lisätä, jos hoitajien määrä ei muuten riitä. Hoitajien riittävästä kielikoulutuksesta ja mahdollisesta lisäkoulutuksesta on huolehdittava ja valtion on myönnettävä siihen riittävästi resursseja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.