Ihastui taloon kävelyllä, muutti sinne itse

Julkisivua katsoessa jokainen ikkuna näyttää olevan vähän epäsuorassa Lapinlinnankuja 10:ssä, keltaisessa talossa, jossa Maija Ylönen asuu. Tähän vanhaan, tiettävästi ainakin osittain jo 1800-luvulla valmistuneeseen taloon Ylönen ihastui jo ennen kuin tiesi, että sinne hänen omakin tiensä vie.

– Toisinaan, kun kävelin ohi, ajattelin, että ketkähän onnelliset saavat asua tuossa talossa.

Hänen oma tarinansa asukkaana sai alkunsa puolisentoista vuotta sitten, kun asunnon vaihto pienempään tuli ajankohtaiseksi. Ylösen designyritys Mailandia siirtyi tuolloin kodin tiloista Kuopion keskustaan muiden alan yritysten kanssa saman katon alle, eikä työtilalle enää ollut tarvetta kotona.

– Vuokra-asuntoja netistä selatessani huomasin, että tässä talossa on näyttö. Ja sinne piti päästä, Ylönen muistaa.

Näin hänestä itsestään tuli ”se onnellinen”, joka saa asua talossa.

– Ihme, että rakennus on ylipäätään säilynyt, kun niin paljon vanhaa on purettu, hän pohtii.

Kuopion kulttuurihistoriallisen museon yli-intendentti Tapio Laaksonen kertoo, että talo on jäljelle jäänyt muisto Sairaalakadulta muutoin tyystin kadonneesta, vastaavasta rakennustyypistä.

– Kadun varrella on ollut paljon vastaavia, 1800- ja 1900-luvuilla valmistuneita rakennuksia, mutta 1950-luvulla niitä on myyty rakennusliikkeille, ja tilalle on tullut kerrostaloja. Tässä tapauksessa omistaja ei ole varmaankaan halunnut myydä taloa.

Rakennus ei liity mitenkään esimerkiksi Valkeisen sairaalaan, vaikka se sijaitseekin ihan vastapäätä.

– Luultavimmin se on ollut tavallinen asuinrakennus.

Talon rakennusvuosiksi on ilmoitettu 1896 ja 1935.

Vaihtelevat tiedot rakennuksen valmistumisesta viittaavat siihen, että rakennusta on myöhemmin jatkettu.

– Se oli hyvin tyypillistä. Kun varallisuutta tuli lisää, taloja jatkettiin. Tavallisesti omistaja omisti itse koko rakennuksen, ja asuntoja vuokrattiin eteenpäin.

Tunnelmallisessa puutalossa on paljon samaa, johon Ylönen on tottunut jo mansikkatilalla Vesannon Närhilänkylällä varttuessaan.

– Sisustustyyliini on tarttunut huolettomuutta, kotoisuutta ja värikkyyttä. En osaisi kuvitella itseäni steriiliin, valkoiseen ympäristöön. Tämä on tähänastisista Kuopion-asunnoistani ensimmäinen, jossa tunnen olevani kotona.

Kotitilalla on aina ollut kissoja, ja niinpä niiden hankinta myös kaupunkikotiin oli luontevaa. Mustavalkoiset Toivo ja Lempi ovat tulleet Ylöselle löytöeläinsuojasta.

– Ne olivat entisiä navettakissoja. Vähän minua arvelutti, miten ne sopeutuvat sisäkissoiksi, mutta löytöeläinsuojasta vakuuteltiin, että taitavat vain nauttia siitä, kun saavat olla lämpimässä.

Ja niin ne nauttivatkin. Tosin Ylönen aikoo vielä kokeilla, josko kissat oppisivat valjaisiin, jolloin ulkoilu olisi mahdollista.

Kodin sisustus ja huonekalujen paikat muuttuvat alati. Ylönen on aina ollut ahkera muuttamaan järjestystä.

– Tämä lienee jo kolmas järjestys. Paikkojen vaihtelua rajoittaa vain se, että vanhassa talossa on niin vähän pistorasioita.

Esineisiin ja huonekaluihin liittyy paljon tarinoita ja sukusiteitä. Esimerkiksi olohuoneen lipasto on hankittu huutokaupasta vanhana jo silloin, kun Maija Ylösen äiti oli pieni. Vanhaan Finelin Punahilkka-kahvipannuun taas liittyy muistoja lapsuudenkodin pihaleikeistä, joissa pannu oli mukana.

– Pannusta on olemassa myös sininen versio, Sinihilkka.

Designyrittäjä ei malta pysyä käsitöistä erossa vapaa-ajallaankaan. Siitä kertovat lukuisat villalankakerät pärekorissa ja virkkuutyöt.

– Neulominen ja virkkaaminen ovat erilaista kuin se, mitä teen työkseni. Käsitöitä on aina kesken. Tällä hetkellä teen ystäväni koiranpennulle villanuttua ja kummitytölle sänkypeittoa.

Käsityöt näkyvät monissa muodoissa myös kodin sisustuksessa virkattuine säilytyskoreineen ommeltuine tyynynpäällisineen ja tuunattuine lampunvarjostimineen. Sen sijaan Mailandian printtejä saa etsimällä etsiä – siitä huolimatta, että tuotantoon kuuluu Ylösen tyylille ominaisia, värikkäitä sisustustuotteita, kuten julisteita, tyynyjä ja keittiöpyyhkeitä.

– Onhan se vähän ristiriitaista, että teen sitä, mitä rakastan, mutta samaan aikaan minusta tuntuu vieraalta tuoda töitäni kotiin. Vain hahmoistani rakkain, Karkki-Martti Makeinen, on esillä kodissani.

Mailandiassa asustava Martti on leppoisa ja sydämellinen, karkkeja kasvattava maanviljelijä, jonka hatun alta pilkottaa heinänkorren sijasta karkkikeppi.

– Tuotteillani on aina tarina. Jos suunnittelu on joskus jumissa, palaan aina tarinaan.

Ylönen on tunnettu lapsekkaasta, humoristisesta ja värikkäästä tyylistään, joka vetoaa etenkin nuoriin aikuisiin. Lapsille Ylönen on lanseerannut kuluneena syksynä täysin oman malliston, johon kuuluu muun muassa helistimiä, lorupusseja ja pehmopalikoita.

Joulunalusaika tietää yrittäjälle kiireitä, kun hän tekee päivät töitä työpajallaan ja viikonloput myyjäisissä eri puolilla Suomea.

– Vain itsenäisyyspäiväviikonlopun vedän henkeä kotipaikallani Vesannolla, ja sitten mennään taas.

Kodin olohuoneen seinällä on posteri, jossa lukee ”Be brave”, ole rohkea.

– Ehkä se on sellainen muistutus itselleni, kun olen valinnut polun, jota kaikki eivät valitsisi.