Ihminen syynä valtaosaan metsäpaloista

Vain joka kymmenes metsäpalo on luonnon aiheuttama. Luonnonmetsissä metsäpaloja sytyttää vain salaman isku, kirjoittaa Karjalainen. Suomen metsäpaloista 90 prosenttia on siis ihmisen aikaansaamia.

Ihminen lisää metsäpaloja, mutta ihmisen toiminta myös rajoittaa niitä. Luonnontilaisessa metsässä paloalue voi olla laaja, sen sijaan tämän päivän Suomessa metsäpaloalue jää pieneksi, keskimäärin vain noin puoleen hehtaariin.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa metsäpalovaaraan? Tätä on pohtinut Ilmatieteen laitoksella tutkijana työskentelevä Hanna Mäkelä väitöskirjassaan.

Tutkimus kattaa 200 vuoden jakson: Mäkelä tutki Suomen metsäpalohistoriaa sadan vuoden ajalta ja pyrki väitöksessään arvioimaan, mitä metsäpaloriskille tapahtuu seuraavan sadan vuoden aikana.

Ilmastonmuutoksessa on osatekijöitä, jotka lisäävät metsäpaloja. Kevään aikaistuminen on yksi niistä.

– Metsäpalokausi voi huipentua nykyistä aikaisemmin, kun lumikausi lyhenee ja maaperä kuivuu aikaisemmin, Mäkelä analysoi.

Kun talvi on lumeton ja kevät on aikaisessa – kuten vuonna 2014 – normaalisti touko–kesäkuuhun sijoittuva maastopalosesonki voi alkaa huipentua jo maalis–huhtikuussa.

– Aiempina vuosina maastopalot ovat olleet hyvin harvinaisia tammi–maaliskuussa, 2010–2014 maastopaloja on ollut 5–22. Vuoden 2013 alkukuukausina paloja syttyi vain viisi.

Vuonna 2014 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana Suomen palokunnat ovat joutuneet maastopalon takia töihin peräti 142 kertaa (Karjalainen 14.4.2014). Niistä 16 syttyi metsässä.

Vuoden 2080 paikkeilla saamme etelään Saksan tai nykyisen Skoonen ilmaston ja pohjoiseen Helsingin ilmaston, ja tällöin metsäpaloriski kasvaa.

– Tutkimukseni mukaan tulevaisuuden ilmasto lisää metsäpalovaaraa Suomessa. Muutama muukin tutkimus on osoittanut samankaltaisia tuloksia, Hanna Mäkelä toteaa.

Kesät ovat lämpimämpiä ja märempiä kuin nykyiset kesät.

– Suomen kesät lämpenevät tämän vuosisadan loppuun mennessä keskimäärin noin 3–5 astetta verrattuna jaksoon 1971–2000. Muutos on hyvin samankaltainen niin kesä-, heinä- kuin elokuullekin.

Märemmät ja lämpimämmät kesät voivat tarkoittaa sitä, että ukkoset lisääntyvät. Maahan iskevät salamat lisääntyvät nekin.

Lisäsateiden vaikutus on kaksijakoinen.

– Kesän sademäärien lisääntyminen on noin kymmenen prosenttia, verrattuna jaksoon 1971–2000. Jos ajatellaan vain keskilämpötilaa ja sademäärää, kuten väitöskirjassani tein, ilmastonmuutoksen vaikutus metsäpalovaaraan ei ole yksiselitteinen, koska lämpeneminen nostaa sitä, mutta sademäärän kasvu laskee.

Mäkelän tutkimuksen mukaan kuitenkin näyttää siltä, että sademäärän kasvu ei riitä kompensoimaan lämpenemistä ja sen kiihdyttämää haihduntaa, joka kuivattaa maastoa.

– Jos maa on kuiva, se imee huonommin vettä kuin jo ennestään kostea maa. Näin ollen kuumana ja kuivana kesänä rankat sadekuurot, joissa määrällisesti voi tulla kymmeniä millimetrejä vettä, eivät kastele maata yhtä tehokkaasti kuin jos sama määrä vettä tulisi esimerkiksi useamman päivän aikana rintamatyyppisessä sateessa.

Maaperä ei kostu lisääntyvistä sateista.

– Kesällä sateet ovat tyypillisesti kuuroluontoisia, jolloin sadeveden imeytyminen maahan ei ole niin tehokasta kuin pitkäkestoisemmissa rintamasateissa. Näin ollen voi olla, että vaikka määrällisesti sataisikin enemmän kuin nykyään, maaperä ei välttämättä ole sen kosteampi.

Tärkein viesti lienee Mäkelän mukaan se, että tulevaisuudessa ilmasto suosii metsäpalojen esiintymistä enemmän kuin nyt.

– Voi olla, että jokin muu tekijä muuttuu siten, että palot eivät kuitenkaan yleisty. Pitäisi siis vielä tarkastella kaikki muutkin mahdolliset tekijät, jotta osattaisiin sanoa jotain metsäpalojen määrästä ja laajuudesta tulevaisuudessa.

Paljon riippuu ihmisen toiminnasta.

– Tärkeitä metsäpalojen esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat metsien rakenne ja hoito: eri puulajit syttyvät ja palavat eri tavalla. Aluskasvillisuuden määrällä ja laadulla on merkitystä metsän syttymisherkkyyteen. Valvonta-, varoitus-, ja sammutusjärjestelmät vaikuttavat nekin. Ihmisen toiminta monella tapaa määrittelee metsäpalojen esiintymistä: ihminen vastaa metsien rakenteesta sekä valvonta- ja sammutustoimista sekä esimerkiksi valistustyöstä.

Valistus on tärkeää:

– Jos merkit näyttävät siltä, että metsäpalovaara lisääntyy tulevaisuudessa, olisi entistä tärkeämpää huolehtia riittävästä kansalaisten valistustyöstä. Näin etenkin, jos kansalaisten luonnossa liikkuminen lisääntyy.

Metsäpaloindeksi

Metsäpalovaroitusjärjestelmän tavoitteena on tiedottaa suurelle yleisölle ja paloviranomaisille maaston kuivuuden aiheuttamasta metsäpalovaarasta. Metsä- ja ruohikkopalovaroituksen voimassaolosta päättää Ilmatieteen laitoksen turvallisuussääpalvelun päivystävä meteorologi.

Maaston paloherkkyyttä arvioidessaan meteorologilla on käytössään paitsi säähavainnot ja ennusteet vallinneesta ja tulevasta säästä myös maaston kuivuutta arvioiva indeksi.

Ruohikkopalovaroitus voidaan antaa ruohikkopaloindeksiin perustuen huhti–toukokuussa niille lumettomille alueille, joilla ruohikko ei ole täysin viheriöitynyt. Lisäksi ruohikkopaloindeksillä voidaan arvioida tarvittaessa myös turvetuotantoalueille jyrsinturpeen syttymisvaaraa. Metsäpaloindeksi on puolestaan perustana arvioitaessa metsäpalovaaraa.

Maan pinnan kosteuden laskemiseksi Suomen alueelta hyödynnetään kaikkia vähintään kerran vuorokaudessa Ilmatieteen laitokselle viestittäviä sääasemia. Lämpötilaa ja ilman kosteutta mittaavia asemia on yhteensä 150.

Säätutkat kattavat lähes koko maan, ja alueilta, joilta tutkasadetta ei saada, käytetään apuna automaattisten säähavaintoasemien sademittauksia.

Ilmatieteen laitos