Iltavirkut liikkuvat vähemmän kuin muut – ihmisten sisäinen vuorokausirytmi vaikuttaa liikkumisen ja istumisen määrään

Keski-ikäiset iltavirkut liikkuvat aamuvirkkuja vähemmän. Tämä käy ilmi tuoreesta Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan tutkimuksesta. Tutkimuksen perusteella huomattiin, että päivittäinen liikunnan ero iltavirkun ja aamuvirkun välillä vastasi miehillä yli puolen tunnin ja naisilla parinkymmenen minuutin kävelyä päivittäin.

Lisäksi iltavirkut miehet istuvat enemmän kuin aamuvirkut miehet.

Vuorokausirytmin perusteella erotetaan kolme ryhmää eli kronotyyppiä, aamutyypin, päivätyypin ja iltatyypin ihmiset. Suorituskyvyn ja vireystilan huippu osuu aamuihmisillä aamuun, iltaihmisillä iltaan ja muille sille välille.

–  Nyt saaduissa tuloksissa yllätti se, että miehistä myös päivätyypin ihmiset liikkuivat vähemmän kuin aamuvirkut, sanoo kronotyypeistä väitöskirjaa Oulussa tekevä tutkija Laura Nauha.

Näyttäisi siis siltä, että vuorokausirytmiltään kannattaisi olla aamuvirkku, lisäksi naissukupuoli on eduksi.

–  Voisi kyllä kannattaa olla aamuvirkku, mutta se asia ei ole itse päätettävissä. Perinnöllisyys määrittää asian ainakin noin 50-prosenttisesti. Loput ratkaisee esimerkiksi ympäristö, Nauha lisää.

Melko harva on iltavirkku

Suomessa noin puolet väestöstä kuuluu päivätyyppiin.

–  Meidän aineistossamme iltavirkkuja oli kuutisen prosenttia. Loput ovat aamuvirkkuja, tutkija täydentää.

Kronotyyppi on kullakin ihmisellä melko pysyvä, mutta ikävaihe vaikuttaa siihen jonkin verran. Vauvat ovat perinteisesti aamuvirkkuja (minkä äidit ja isät hyvin tietävät). Nuorisolla vuorokausirytmi muuttuu iltatyypin suuntaan.

–  Aikuisissa tämä ero tasoittuu. Vuorokausirytmi on sen jälkeen lähes pysyvä ominaisuus, kunnes vanhana taas siirrytään kohti aamuvirkkuutta.

Laura Nauhan mukaan vuorokausirytmin eroja ei ole syytä vähätellä.

–  Kyllä voi arvioida niin, että iltavirkkuus on merkittävä terveysriski, koska liikunta tuppaa jäämään vähemmälle. Kannattaisi miettiä sitä, onko iltavirkkujen vaikeampi sopeutua tähän yhteiskuntaan. Esimerkiksi työelämän joustavuus olisi tärkeää iltavirkuille, hän alleviivaa.

Tutkijat ovat myös sitä mieltä, että ihmisen oma vuorokausirytmi pitäisi ottaa huomioon liikunnanohjauksessa.

Valon määrän muutos koettelee

Vuorokausirytmin muuttaminen tahdonvoimalla on vaikeaa, koska jokaisella on aivoissa niin kutsuttu keskuskello.

–  Se tahdistaa koko kehoa, joka ikistä solua. Ihminen on tässä mielessä aika rytminen, Nauha sanoo.

On kuitenkin myös kehon ulkoinen tahdistaja, valo. Kuten tiedämme, täällä pohjoisessa valon määrä vaihtelee suuresti vuodenajan mukaan. Suomalaisilla saattaa olla aihetta olla kateellinen lähempänä päiväntasaajaa asuville, heillä vuodenaika ei muuta valon määrää niin merkittävästi.

–  Tuloksistamme kävi myös ilmi, että tutkimukseen vuoden talvipuoliskolla osallistuneet liikkuivat vähemmän kuin kesäpuoliskolla osallistuneet, Nauha sanoo.

Oulun tutkimukseen otti osaa noin 5  000 ihmistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.