Jo väkivallan todistaminen vahingoittaa lasta, mutta lain mukaan väkivaltaisenkin vanhemman tapaaminen on lapsen etu

Vaikka väkivallan todistamisen tiedetään vaurioittavan lasta, lähisuhdeväkivalta jää usein liian vähälle huomiolle päätettäessä lapsen huolto- ja tapaamisasioista, sanoo lasten oikeuspsykiatrian yksikön sosiaalityöntekijä Teija Hautanen. Hänen mukaansa viranomaisissa ei ymmärretä, kuinka vahingollista lapselle on todistaa läheiseen kohdistuvaa väkivaltaa.

–  Suoraan lapseen kohdistuva väkivalta on jollain lailla ymmärretty, mutta edelleen on ongelmia siinä, miten parisuhdeväkivalta otetaan huomioon suhteessa vanhemmuuteen, Hautanen sanoo.

Hautanen sanoo, että väkivaltainen ympäristö ja pelko voivat aiheuttaa lapsen kehittyvään keskushermostoon pysyviä biologisia muutoksia. Väkivallan todistaminen voi johtaa traumaoireisiin, masennukseen ja vaikuttaa persoonallisuuden kehitykseen, hän sanoo.

Hautasen mukaan tapaamis- ja huoltoasioissa väkivallan riskiä pitäisi arvioida systemaattisemmin. Huoltoriidoissa sosiaaliviranomaiset tekevät olosuhdeselvityksiä oikeudelle, mutta viranomaisten ohjeet eivät ole ajan tasalla, hän sanoo.

– Selvitysten laatu ja mahdollisuus tehdä niitä asiantuntevasti voivat vaihdella eri puolilla maata paljonkin.

Hautanen työskentelee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) lasten oikeuspsykiatrian yksikössä, joka avustaa poliisia ja muita viranomaisia muun muassa lapsiin liittyvissä väkivaltatapauksissa. Hautanen on tutkinut väitöskirjassaan väkivaltaa huoltajuusriidoissa.

Tapaamisia ei yleensä evätä edes väliaikaisesti

Poliisin tutkimassa Helsingin Haagan puukotustapauksessa epäilty mies oli tuomittu aiemmin lastensa äidin pahoinpitelystä. Lisäksi oikeus oli myöntänyt äidin suojaksi lähestymiskiellon. Maaliskuussa mies puukotti naista ja heidän kolmea lastaan lastensuojeluyksikön edessä sovitun tapaamisen päätteeksi.

Haagan puukotusta edeltänyt perheen tapaaminen oli valvottu, mikä tarkoittaa sitä, että sosiaaliviranomaiset olivat arvioineet, että jonkinlainen uhka kohdistui ainakin äitiin. Jos väkivallan uhka on olemassa, miksi lapsen pitää tavata tällaista vanhempaa?

Kyseessä on lapsenhuoltolaissa, YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa ja perustuslaissa määritelty lapsen oikeus omiin vanhempiinsa, sanoo Helsingin käräjäoikeuden tuomari Nina Immonen. Hän lisää, että oikeus on hyvin vahva ja on harvinaista, että lapsen ja vanhemman väliset tapaamiset evätään edes väliaikaisesti.

–  Lähtökohta laissa on se, että tapaamisoikeus on lapsen edun mukaista.

Immonen lisää, että kategorisesti on mahdoton sanoa, millaisessa väkivallassa tai muussa uhassa raja menee. Suoraan lapseen kohdistuvan väkivallan lisäksi tapaamis- ja huoltajuusasioissa huomioidaan Immosen mukaan myös vanhempien välinen väkivalta. Hän korostaa, että harkinta on aina tapauskohtaista.

–  Yhtä lailla on väärin olettaa, että kun vanhemmat ovat eronneet, väkivalta loppuu, mutta yhtä lailla on vaarallista ajatella automaattisesti sen jatkuvan.

Teija Hautasen mukaan tutkijat ovat pohtineet, onko lapsen oikeus omiin vanhempiinsa niin vahva, että se syrjäyttää joskus lapsen oikeuden turvallisuuteen.

–  Tutkijat ovat kansainvälisesti ja Pohjoismaissa miettineet, arvostetaanko biologisia vanhemmuussuhteita itseisarvona ja periaatteena. Että saako biologinen vanhemmuus myyttisiä mittasuhteita ilman, että katsottaisiin, mitä vanhemmuus tämän lapsen elämässä käytännössä on?