Kalliossa asuu tulevaisuudessa lähes yhtä paljon väkeä kuin koko Kainuussa – miten käy 18 maakunnan mallin?

Tuleva väestönkehitys syventää eroja Suomen eri alueiden ja maakuntien välillä entisestään. Tämä ilmenee Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n väestöennusteesta, jonka mukaan väkiluku kasvaa vuoteen 2040 mennessä vain Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla, kun muualla se pienenee.

–  Kasvavien alueiden joukko on käynyt koko ajan vähän pienemmäksi, ja supistuvien alueiden määrä kasvaa. Tämä sama ilmiö näkyy maakuntatason lisäksi kuntatasolla, sanoo MDI:n asiantuntija Timo Aro.

Parhaillaan keskustellaan jälleen siitä, millainen aluemalli tarjoaisi riittävän väestöpohjan sote-palvelujen järjestämiseen. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen malli pohjasi 18 maakuntaan, kun esimerkiksi asiantuntijaryhmä päätyi vuonna 2015 suosittamaan 9–12 sote-aluetta.

Aron mielestä hallintomalleja tärkeämpää olisikin puhua siitä, mitä eriytyminen tarkoittaa erilaisille alueille ja miten tulevaisuuteen varaudutaan. Toisaalla palveluiden kysyntä kasvaa, ja toisaalla supistuu. Tilanteen haastavuutta lisää väestön ikärakenteen muutos.

–  Kasvavilla alueilla on ihan erilaiset haasteet kasvun hallinnan kanssa ja palvelurakenteen kanssa kuin supistuvilla alueilla.

Manner-Suomessa suurinta kasvua odotetaan Uudellemaalle, jonka väkiluku arvioidaan kasvavan 293  000 asukkaalla vuoteen 2040 mennessä. Suurinta laskua ennustetaan Kainuuseen, jonka väkimäärän odotetaan supistuvan samassa ajassa 18 prosenttia vajaaseen 61  000 henkeen. Vertailun vuoksi Helsingin seudun väestöennusteessa arvioidaan, että pelkästään Kallion alueella asuu vuoteen 2030 mennessä jo lähes 43  000 ihmistä. Lukuun tosin lasketaan mukaan myös Kalasataman alueen asukkaat.

Lasten määrä vähenee, iäkkäiden määrä kasvaa

Alueiden eriytymistä kärjistävät Aron mukaan syntyvyyden romahdus viime vuosina ja kuolleisuuden kasvu, joka on seurausta väestön ikärakenteen muutoksesta. Perinteisesti alue-eroja aiheuttaa myös maan sisäinen muuttoliike.

– Muuttovoittoa saa entistä harvempi alue, ja muuttotappiollisten alueiden määrä on koko ajan kasvanut, Aro sanoo.

Kolmas tekijä on maahanmuutto, jonka nettomäärä ei Aron mukaan ole juurikaan lisääntynyt viime vuosina. Maahanmuuttajat hakeutuvat vielä kantaväestöäkin enemmän tietyille alueille.

Ennusteen mukaan vuoteen 2040 mennessä maahanmuutto kuitenkin lisää väestönmäärää kaikissa maakunnissa. Se on myös maakuntien väkimäärää eniten kasvattava tekijä.

–  Lasten määrä vähenee käytännössä kaikissa maakunnissa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Työikäisen väestön määrä kasvaa ainoastaan kolmessa maakunnassa, mutta iäkkäiden määrä kasvaa kaikissa maakunnissa, Aro summaa ennustetta.

Myös tunteet vaikuttavat

Alueellinen eriytyminen heijastuu esimerkiksi asuntojen hintaan, opiskelupaikkojen vetovoimaan ja myös palkkatasoon. Supistuvilla alueilla asuntojen hintakehitys polkee paikallaan tai on jopa laskeva, Koulutuspaikkoihin ei riitä hakijoita, ja avoimiin työpaikkoihin voi olla hankala saada osaavaa työvoimaa.

–  Kun alueellinen eriytymiskehitys lähtee liikkeelle, sehän tarkoittaa, että kasvavat, elinvoimaiset vahvat alueet ovat suhteessa muihin entistä vahvempia ja sitä kautta myös entistä houkuttelevampia, kiinnostavampia, entistä vetovoimaisempia, Aro sanoo.

Vaikka faktat ovat tärkeitä, tehdään paikkavalintoja myös tunteiden perusteella.

–  Sillä, kokeeko, että joku paikka on vetovoimainen, kasvava, houkutteleva, kiinnostava vai ei, niin silläkin on oma merkityksensä, Aro jatkaa.

"Kehitykseen voidaan vaikuttaa"

Aro korostaa, että ennusteet perustuvat oletuksille ja eri alueiden kehitykseen on mahdollista vaikuttaa.

– Kunhan siihen reagoidaan riittävän ajoissa ja mietitään, mitkä ovat sen kyseisen alueen kannalta ne tehokkaimmat ja vaikuttavimmat toimenpiteet.

Kärjistäen voidaan hänen mukaansa sanoa, että alueiden väestökehityksessä on kaksi tekijää, eli syntyvyyden määrä ja maahanmuutonmäärä. Niiden muutokset näkyvät alueella 10–15 vuoden aikasäteellä.

Lisäksi tulevat muut yhteiskuntapolitiikan keinot, kuten korkeakoulujen sijainti, liikenneyhteydet alueiden välillä ja työvoiman alueelliset liikkumismahdollisuudet.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.